— Tänä vaikeana aikana olette te, nimismies, ollut ainoa, joka on ollut meille ystävällinen, sanoi Heikkilän emäntä kyynelet silmissään. — Kaikki muut ovat tulleet meille tyydyttääkseen uteliaisuuttaan. Jokainen on tahtonut saada kuulla lisää tietoja, ja kaikki he ovat vakuutuksistaan huolimatta uskoneet, että Erkki on syyllinen ja että Antti on ottanut syyn niskaansa hänen tähtensä. Ja vihjaistiin tässä eilen ihan suoraan, että Antti tällä tavalla toivoo saavansa Annan omakseen ja sen kautta talon.
— Ihmisten pahuus on kovin suuri, sen vanha emäntä pitkänä elinaikanaan on tietysti nähnyt, sanoi nimismies. — Onhan tuollainen johtopäätös aivan luonnollinen, sen tunnustan kyllä, mutta väärin olisi uhrata nuoren naisen onni sen vuoksi, että hänen veljensä pääsisi vankilasta.
— Ei puhuta nyt koreita asioita, sanoi vanha emäntä, — vaan otetaan rikos käsille. Mitä Erkki on tunnustanut?
— Minä olen puhelimessa saanut tiedot viranomaisilta Helsingistä, sanoi nimismies. — Erkki Heikkilä on tunnustanut, että hän tuona rikospäivänä läksi lomalle sotaväestä ja tuli kotipitäjäänsä autolla, jonka hän sai lainaksi eräältä tuttavaltaan. Hän tuli kello neljän tienoissa kotiaan, mutta ei mennyt vanhempiaan tapaamaan, kun hänellä oli kiire muualle. Hän näki sisarensa Annan ja pyysi tätä tuomaan sisältä pistolin, koska hän tarvitsi sitä kilpa-ammunnassa Helsingissä. Anna-neiti toi sen hänelle talliin, jossa Erkki puheli Antin kanssa. Hän ajoi sitten autolla kirkonkylään Uotilaan, jossa hän seurusteli talon tyttären Ainon kanssa iltamyöhään ja läksi siinä kymmenen tienoissa pois. Hän väittää nyt ajaneensa suoraan Helsinkiin poikkeamatta enää laisinkaan kotiaan. Kukaan ei tietysti ole matkalla häntä nähnyt, joten ei voida hänelle hankkia todistajia siihen, että hän esimerkiksi murhan sattuessa olisi ollut muualla, esimerkiksi maantiellä Helsinkiin päin menossa. Pistoli oli hänellä ollut Uotilassa, sen hän muistaa aivan varmasti. Hän arvelee ottaneensa sen taskuunsa. Mutta kun hänellä ei tietysti Helsingissä ollut asettaan, niin tulee hyvin todennäköiseksi — minä en sano, että se olisi totta, vaan ainoastaan todennäköistä — että hän sittenkin olisi käynyt kotonaan, koska pistoli on sieltä tavattu. Ase on hänelle näytetty Helsingissä, ja hän on tunnustanut, että se on hänen ja että se on sama, joka hänellä oli silloin, kun kotoaan läksi ja oli Uotilassa. Kun hän väittää, ettei hän murhan tapahtuessa ollut kotonaan, niin tulee tämä hänen väitteensä sen kautta heikoksi, että suutari Berg jo ensimmäisessä pitämässäni kuulustelussa kiven kovaan väitti kuulleensa maantieltä auton äänen. Minä teen väärin, kun tällä tavalla ilmaisen tutkimusten tuloksia, mutta teen sen ainoastaan sen vuoksi, että näkisitte, kuinka raskauttavia nämä syytökset ovat ja kuinka välttämättömästi hän tarvitsee asianajajan avukseen.
— Sanoiko Erkki, mihin hän pysäytti autonsa silloin, kun hän iltapäivällä tuli taloon? kysyi vanha emäntä.
— Hän sanoo sen jääneen Mattilan riihen luo, vastasi nimismies. — Tosin on vaikeaa käsittää, että murhapaikalta olisi kukaan niin pian ennättänyt juosta autoon, koska suutari Berg väittää kuulleensa auton äänen heti laukauksen jälkeen, mutta tämä on sellainen yksityiskohta, jossa suutari voi muistaa väärin, erehtyä nimittäin ajan suhteen. Joka tapauksessa on tämä autokin hyvin raskauttava kohta Erkille.
— Voihan olla mahdollista, että on ollut olemassa toinenkin auto, sanoi vanha emäntä. — Onko kukaan ajatellut sitä, että murhaaja on tullut taloon yhdessä Peltolan Matin kanssa?
— Tietysti sellainenkin seikka on otettu varteen, sanoi nimismies. —
Mutta kukaan ei tiedä, millä tavalla Peltolan Matti on tullut taloon.
Hän on lähtenyt kotoaan sanomatta, minne hän menee.
— Eikö siellä kukaan muista, mihin aikaan hän lähti? kysyi vanha emäntä.
— Vanhemmat eivät voi sitä tarkalleen sanoa, vastasi nimismies. — He muistelevat hänen lähteneen puoli kymmenen aikaan, mutta he eivät ole siitä aivan varmoja, koska eivät osanneet siihen panna mitään painoa silloin.