— Aivan oikein, aivan oikein, sanoi nimismies. — Mutta kun meillä ovat todistukset heikot Antin suhteen ja vahvemmat Erkin suhteen, niin tuomioistuin langettaa jommankumman, ellei voida kumota minun väitteitäni, oikeammin sanoen, aivan päivänselviä todistuksia. Me puhuimme äsken siitä, että oikeus tulee itse saamaan voiton. Mutta jos me luotamme ainoastaan ihmisten omiin ajatteluihin, niin on tuomio ehdottomasti väärä. Olen kuullut, että naapurit syyttivät talon palvelijatarta murhasta. Jos he siis olisivat istuneet oikeudessa, niin he olisivat hänet langettaneet. Tällaisissa tapauksissa juuri, joissa meidän järkemme pyrkii määräämään asioiden kulun, tarvitaan nerokas asianajaja, joka huomauttaa, missä kohdin todistelussa on aukkoja.
— Eikö nimismies itse voi noita aukkoja näyttää? kysyi vanha emäntä.
— Tavallinen järki sanoo noin, ja sen minä ymmärrän varsin hyvin, sanoi nimismies. — Mutta nimismiehen täytyy aina syyttää jotakuta Hän ei voi jättää asiaa sikseen, sillä hän ei ole mikään tuomari. Vasta sitten tuomioistuin harkitsee asian ja langettaa tuomion. Jos nimismies joutuisi syytteeseen siitä, että hän on väittänyt syyllisiksi viattomia, niin ei kukaan voisi olla nimismiehenä enää. Ja hyvin usein tapahtuu, että me varmasti tiedämme jonkun syylliseksi, mutta sittenkin tämä pääsee vapaaksi juuri sen vuoksi, että todistuksia ei ole olemassa. Tämä rikosjuttu on siinä suhteessa hyvin vaikea, että ei ole olemassa ainoaakaan todistajaa, joka olisi todella nähnyt tapauksen. Minun velvollisuuteni on älyni perustuksella koota yksityiskohdat mahdollisimman selvään järjestykseen, ja sitten tuomioistuin harkitsee jokaista kohtaa ja muodostaa kaikesta lopullisen mielipiteensä. Tuomaria ja lautamiehiä auttaa tässä tehtävässä etevä asianajaja, nimenomaan sellainen, joka on tottunut rikosasioita selvittämään, sillä hän pakottaa meidät kaikki, minutkin, hankkimaan sellaiset todistukset, että asia lopullisesti selviää.
— Ja miksi minulta kysytään, otetaanko tuo tuomari Erkkiä puolustamaan vai ei? kysyi emäntä.
— Peltolat ovat ottaneet asianajajakseen tuomari Koskenrannan Helsingistä, sanoi nimismies. — Hänen velvollisuutensa on tietysti vaatia, että murhaaja löydetään, ja hän tietysti pitää kiinni jokaisesta sellaisesta todistuksesta, joka voi syyllisen langettaa. Hän aivan varmasti kohdistaa kaiken voimansa saadakseen Erkin langetetuksi. Tarvitaan ehdottomasti hänen vastustajakseen yhtä etevä mies, ja muita kuin tuomari Halla ei ole olemassa. Kun hän on vanha tuttavani, niin minä voin aina antaa hänelle sellaisia tietoja, joiden avulla hän voi pelastaa Erkin. Mutta tuomari Hallan kaltainen mies on hyvin kallis. Hän vaatii viisituhatta markkaa käräjiä kohti. Kun tämä juttu ei tietystikään pääty ensimmäisillä käräjillä, vaan voi tulla monta kertaa esille, niin tarvitaan siihen suuri summa rahaa.
— Ja meillä ei ole sellaisia varoja, sanoi Heikkilän emäntä. — Te äiti olette varakas ja te voisitte suojella Erkkiä, sillä onhan hän kuitenkin omaisenne.
— Jos Erkki on syyllinen, niin saakoon hän rangaistuksensa, sanoi vanha emäntä. — Jos hän on syytön, niin täytyy kaikkien todistusten raueta tyhjiin.
— Te ette siis suostu auttamaan meitä? kysyi Heikkilän emäntä.
— Minä en niin jyrkästi vastaa, sanoi vanha emäntä. — Me katsomme ensin, mihin suuntaan tutkimus menee. Ensimmäisellä kerralla voi todellinen syyllinen tulla esiin. Ellei tule, niin me voimme aina pyytää lykkäystä. Olenhan minäkin saanut, ikävä kyllä, toisinaan käräjien kautta oikeuttani valvoa ja tiedän siis, että lykkäys saadaan helposti aikaan. Jos myöhemmin minä katson tarpeelliseksi sen, että Erkki saa lainopillista apua, niin minä kyllä hommaan hänelle asianajajan, vaikka saisin sitten myydä taloni, sillä minä en usko, että hän on syyllinen.
— No, me olemme siis kuitenkin päässeet suotuisaan tulokseen, sanoi nimismies. — Minä pyytäisin, että ei mainita mitään siitä, että olen tähän asiaan sekaantunut tällä tavalla. Minä en tietysti virka-asemani vuoksi olisikaan sitä tehnyt kenelle tahansa. Mutta minulla on suuri kunnioitus ja voin sanoa suorastaan kiintymys tätä taloa kohtaan. Minun arvonantoni on vilpitön teidän suhteenne, emäntä, sillä olen huomannut teidät hyvin älykkääksi naiseksi. Arvaatte varsin hyvin, että minulle, jonka kaikki harrastukset ovat juuri älylliseen suuntaan, tuottaa suoranaista iloa saada olla valistuneen ja älykkään naisen seurassa. Sellaisella on suuri kasvattava vaikutus. Ja minulla on ollut mitä vilpittömin ihailu Anna-neitiä kohtaan. Rohkenen sanoa aivan suoraan, että heti ensimmäisestä hetkestä tajusin, miten onnellinen on se mies, joka hänen kaltaisensa naisen saa vaimokseen. Ja tunnustan, että, ellei hän olisi ollut kihloissa, olisin tehnyt kaiken voitavani saavuttaakseni hänen suosionsa. Kun nyt hänen oma veljensä on pelastettava mitä ankarammasta syytöksestä, niin tietysti tahdon auttaa kykyni mukaan. Mutta tässäkin asiassa minun täytyy menetellä varovaisesti, sillä jos selvästi näytän pitäväni Erkin puolta, vahingoitan hänen asiaansa arvaamattoman paljon.