— Nimismies kävi kertomassa, että asiat Erkin suhteen ovat hyvin murheellisella kannalla, selitti Heikkilän isäntä. — Kun kohta ovat käräjät, niin pitäisi hänellä olla puolustusasianajaja.
— Jos hän on syytön, niin mitä hän puolustajaa tarvitsee, sanoi vanha emäntä, — vanhurskaan elämä loistaa aina kirkkaudessaan.
— Kyllä, kyllä, sanoi nimismies. — Minä olen aina uskonut lujasti, että oikeus pääsee voittoonsa. Mutta elämässä ei aina auta usko, ei ainakaan tuomioistuimen edessä. Siinä tarvitaan ihmisiä, jotka estävät vääryyttä tapahtumasta. Ja sitä varten ovat asianajajat olemassa.
— Kyllä minä siksi usein olen käräjillä ollut, sanoi vanha emäntä, — että en usko asianajajien sitä varten niillä käyvän. Monta kertaa olen nähnyt, miten he ovat etsineet lain seulasta reikää, josta päämiehensä saisivat pujotelluksi läpi. Ja laki näyttää monta kertaa taipuvan mihin tahansa.
— Aivan oikein ja hyvin viisaasti sanottu, lausui nimismies kumartaen kohteliaasti. — Minä olen kuullut muilta ja itsekin sen huomannut, että emäntä osaa asioita nähdä hyvin terävästi. Ja siihen luottaen olenkin tullut tänne. Virkani puolesta minä olen yleinen syyttäjä. Kun pistoli on todettu siksi, jolla murha tehtiin, ja kun on myös tullut ilmi, että Erkki Heikkilä on ollut paikkakunnalla juuri samoihin aikoihin kuin murha tapahtui, niin täytyy minun hänet pidättää ja asettaa syytteeseen. Se ei vielä tietysti tiedä sitä, että hän todella olisi syyllinen. Juuri hänen puolustamistaan varten tarvitaan asianajaja. Kun juttu on hyvin vakava, niin olisi viisainta siihen ottaa mahdollisen etevä. Minä olen puhelimessa asiasta alustavasti keskustellut helsinkiläisen tuomari Hallan kanssa. Hän on tunnettu siitä, että hän juuri rikosasioissa on toiminut erittäin suurella menestyksellä.
— Nimismies tarkoittaa kai, että hän on voinut ilmeisesti syyllisen pelastaa rangaistuksesta? sanoi vanha emäntä.
— En minä sitä tarkoita?
— Olen minäkin sanomalehtiä lukenut, jatkoi vanha emäntä. — Ja minä olen nähnyt hänen nimensä usein oikeusjutuissa, ja hän on tavallisesti ajanut syytetyn asiaa. Hän on ajanut silloinkin, kun syytetty on aivan selvästi tehnyt tekonsa.
— Emännällä on hiukan väärä käsitys oikeuslaitoksesta, sanoi nimismies. — Minä pyydän anteeksi, kun uskallan niin sanoa. Ketään ei saa tuomita, ellei rikos ensin tule täydellisesti selvitetyksi. Halla on terävyydellään voinut näyttää, missä kohdin todistelu on ollut heikko, ja siis auttaa siihen, että tuomio on ehdottomasti ollut oikea. Me emme voi ylimalkaisesti tuomita ihmistä. Tässä asiassa on se aivan selvää. Talon renki Antti on ensimmäisessä kuulustelussa esiintynyt tavalla, joka viittaa siihen, että hän olisi murhaan syyllinen. Olen häntä sittemmin kuulustellut moneen kertaan, ja hän pysyy yhä vaiti. Vaikka alussa uskoin minäkin, että hän oli syyllinen, niin en sitä usko enää. Mutta hänen oman esiintymisensä vuoksi ovat syytökset hänen suhteensa hyvin raskauttavia. Kaikesta päättäen hän koettaa suojata jotakuta. Kuka tämä toinen on, sitä me emme vielä tiedä, ja hän ei suostu sitä sanomaan. Minä voin siis oikeudessa tehdä kaiken voitavani hänen pelastamisekseen ja teenkin sen mielelläni, koska uskon miehen syyttömäksi, mutta jos hän koko ajan on vaiti, niin oikeuden täytyy sittenkin hänet langettaa.
— Millä tavalla tämä siis koskee Erkkiä? sanoi vanha emäntä. — Yksi murhan teki, ei kai kaksi.