— Tiedän.
— Kuka sen on sanonut teille?
— Minun Herrani ja Jumalani on sen minulle ilmoittanut, sillä hän näkee kaiken ja tietää kaiken.
— Emäntä voi varsin hyvin ilmoittaa laamannille oikeudessa, mitä Jumala on sanonut, lausui nimismies. — Tietysti emännällä on siihen täysi oikeus. Mutta jos emäntä on oikeudelta salannut sellaista, joka voisi tätä rikosta selvittää, niin voi siitä olla myös ikävyyksiä. Minä antaisin sen ystävällisen neuvon, että emäntä mieluummin ilmaisisi epäilyksensä minulle kuin menisi itse niitä esittämään. Ei ole hauskaa vanhalla iällä joutua naurun alaiseksi.
— Ihminen ei ole koskaan naurunalainen silloin, kun hän tekee mitä
Jumala on hänelle tehtäväksi asettanut.
— Ei tietystikään, vastasi nimismies, — mutta ihminen voi niin kovin usein kuvitella omia halujaan Jumalan käskyiksi. Sellaista on hyvin usein todettu meidänkin maassamme. Minä en tahdo tästä asiasta nyt väitellä. Kun tämä rikosjuttu on selvitetty, niin me voimme kerran rauhassa ottaa tämän asian käsittelyn alaiseksi, sillä minulle on siitä ehkä hyvinkin paljon hyötyä.
Nimismies kumarsi emännälle kohteliaasti ja meni Heikkilän isännän ja emännän seurassa.
Vanha emäntä seisoi paikallaan pitkän aikaa. Sitten hän vaipui istumaan aivan vapisten. Anna, joka oli seurannut vanhempiaan kuullakseen lisää Erkistä, sillä nyt vasta hän sai tietää, mistä veljeään syytettiin, palasi mummonsa luokse ja sanoi itkien:
— Nyt nuo tunnottomat ihmiset syyttävät Erkkiäkin murhasta.
— Ole rauhassa, Erkki on aivan syytön.