— Mutta he ovat hänet vanginneet.
— Herra on avaava hänen vankilansa ovet. Mene huoneeseesi ja ota raamattu, lue sieltä, miten Pietari oli vankeudessa ja miten enkelit hänet pelastivat sieltä. Tuo nimismies on herättänyt makeilla sanoillaan ja katalilla ajatuksillaan vihan, ja minun on se poistettava itsestäni. Käräjäpäivä ei ole vielä ollut, ja vielä ei ole veljesi tuomittu.
Sanaakaan enää sanomatta Anna poistui huoneesta.
Vanha emäntä meni rukkinsa luo ja koetti kehrätä, mutta lanka ei pysynyt hänen sormiensa välissä ja rukin polkeminen oli epätasaista. Hän siirsi rukin syrjään ja mutisi itsekseen:
— Makea kuin käärme ja katala kuin käärme. Minä en ihmettelisi, vaikka hän itse olisi tehnyt tuon murhan.
Hän säikähti omaa puhettaan, risti kätensä ja sanoi:
— Minun Jumalani, anna minulle anteeksi, sillä minä en tahdo sanoa väärää todistusta lähimmäistäni vastaan.
Hän tunsi itsensä kovin uupuneeksi, meni vuoteelleen ja vaipui virkistävään uneen.
Siinä tapasi Kalle hänet tullessaan taloon. Hän istui tuolille vuoteen ääreen ja katseli nukkuvaa tohtimatta häntä herättää. Näin hän oli puolisen tuntia odottanut, kun emäntä avasi silmänsä.
— No, miltä uni maistui? kysyi Kalle.