— Onkohan?
— Emmehän ole päässeet hänen jäljilleen.
— Kun olemme kaiken aikaa etsineet häntä mutkikkaita teitä pitkin.
— Mutta nämä setelit eivät ole ainoana todistuskappaleena nimismiehen syyllisyydestä, sanoi Kalle.
— Vai on sinulla parempiakin todistuksia?
— On ja ne perustuvat juuri teidän viisauteenne,
— Saadaanhan nähdä. Kerro ne minulle.
— Kun minä siis olin vakuutettu siitä, että nimismies oli tehnyt murhan, jatkoi Kalle, — ja kun hän kaikesta päättäen on tullut tänne Peltolan Matin seurassa, niin oli aivan luonnollista, että he olivat lähteneet yhdessä nimismiehen autolla.
— Ja nimismies, joka varsin hyvin tiesi, että auton jälki voidaan tuntea, valikoi oman autonsa tähän tarkoitukseen? sanoi emäntä.
— Nimismies ei ole kaikesta päättäen lähtiessä vielä harkinnut murhaa, sanoi Kalle. — Syystä, jota ane emme tunne vielä, mutta joka aikanaan selviää, hän sitten ampui Matin ja anasti rahat. Kun hän sitten huomasi, että tekonsa voi tulla ilmi, niin hän päätti peittää kaikki mahdolliset jäljet. Hän muisti ensi sijassa juuri auton renkaitten jäljet. Kun hän tuli kotiaan, niin hän muutti juuri auton oikeanpuolisen takimmaisen renkaan.