— Käskin kaikkia maantiellä olleita jäämään taloon nimismiehen kuulusteltaviksi ja annoin luvan ruumiin siirtämiseen pois.
Emäntä yhtyi nyt puheeseen:
— Olen ilmoittanut Matin vanhemmille tästä. He tulevat kohta.
— Onko kunnanlääkärille ilmoitettu asiasta? kysyi nimismies.
— Ei vielä, vastasi isäntä. — Kun minä näin, että hän oli aivan hengetön, niin mitä siinä enää lääkäriä tarvittiin. Ja minä arvelin, että nimismies kai antaa piirilääkärille tiedon, jos on tehtävä leikkaus.
— Aivan oikein, vastasi nimismies. — Minä annan hänelle tiedon. Asia on tätä myöten selvä, ja vanhemmat voivat viedä ruumiin kirkonkylään, missä lääkäri voi toimittaa tarkastuksen. Pitää olla hienotunteinen omaisia kohtaan, sillä he tietysti tahtovat saada poikansa ruumiin mahdollisimman pian kotiaan. On se heillekin kova isku! Ainoa poika! Talo ja kaikki rikkaudet joutuvat nyt kai isännän veljenpojalle. Onhan hän ylioppilas ja ehdottomasti lahjakkaampi kuin mitä vainaja oli, mutta ei hän tietysti korvaa koskaan omaa poikaa.
— Luuleeko nimismies, että voidaan päästä selville siitä, kuka on tämän murhan tehnyt? kysyi isäntä.
— Jokainen rikollinen jättää aina jälkiä teoistaan, vastasi nimismies sytyttäen sikaarin. — Ei ole niin ovelaa rikollista, joka muistaisi peittää kaikki jälkensä. Viimeaikainen rikostutkimus on mennyt kovasti eteenpäin, kun tiede on tullut avuksi. Jos me käyttäisimme vanhanaikaisia menetelmiä, niin tämä epäilemättä olisi sellainen rikos, joka ainiaaksi jää selvittämättä, mutta kun käytetään uusimpia menetelmiä, niin olen aivan varma siitä, että me pääsemme oikeille jäljille. Jokaisen rikoksen takana on aina syy, ja siitä on meidän hyvä keskustella, ennenkuin ryhdymme kuulustelemaan todistajia. Oliko vainajalla vihamiehiä?
— Onhan jokaisella nykyaikaan vihamiehiä, lausui isäntä. — Minä luulen, että Matilla oli niitä tavallista enemmän.
— Hänhän oli rikas, sanoi nimismies, — ja sellainen asia herättää aina kateutta.