— Odottakaahan, kun minä todistan sen pala palalta.
Hän kaasi konjakkia lasiin, joi sen pohjaan ja sitten jatkoi:
— Ensiksi asian psykologinen puoli. Serkkuni oli kihloissa Anna Heikkilän kanssa. Nimismies oli tyttöön myös ihastunut. Siihen on todistajia vaikka miten monta, sillä hän on kehunut tyttöä ja hän on talossa käynyt usein.
— Minä olen kuullut hänen käynneistään, sillä minähän olen lähin naapuri, sanoi Kalle.
— Ettekä tietysti ole laisinkaan epäillyt häntä syylliseksi tähän rikokseen, vai mitä?
— En minä sentään niin tyhmä ole ollut, vakuutti Kalle, — tietysti minä olen epäillyt. Mutta en minä ole uskaltanut enkä ole osannutkaan tehdä kaikkia johtopäätöksiä.
— Siinä näette, siinä näette, siihen tarvitaan älyä! Neroutta siihen tarvitaan!
— Mutta eihän tämä yksin riitä.
— Tämä on vasta alku, tavallaan kivijalka koko rakennukselle. Matilla oli mukanaan rahaa kolmekymmentätuhatta markkaa. Minä tiedän sen, sillä minä näin ne rahat. Nimismieheltä oli huonot raha-asiat, ja hän päätti lyödä kaksi kärpästä yht'aikaa, syrjäyttää kilpailijan ja hankkia suuren summan rahaa itselleen.
— Mutta mistä nimismies tiesi noista rahoista? kysyi Kalle.