— Hän on aivan toisenlainen kuin veljensä, on iloinen ja huoleton, käy tanssiaisissa ja urheilee paljon, vastasi isäntä. — Kiivas hän kuuluu olevan, mutta en tiedä hänen koskaan käyneen toiseen käsiksi. Pohjaltaan hän on hyvin auttavainen, sillä hän pelasti viime talvena oman henkensä uhalla jäistä erään isännän.
— Niin, niin, nyt minä muistan sen tapauksen, sanoi nimismies.
— En minä usko, että hän olisi koskaan ampunut Mattia, ei edes vihapäissäänkään, sanoi isäntä. — Ja jos olisi suuttunut niin, että olisi ampunut, näin edestäpäin hän sen olisi tehnyt aivan varmasti. Minä olen tuota poikaa katsellut aivan pienestä pitäen, ja on hän aina tehnyt hyvin reilun vaikutuksen.
Nimismies nyökkäsi ja kääntyen Salon puoleen lausui:
— Kutsukaa seuraava todistaja sisään! Kuka se on?
— Suutari Berg, vastasi Salo.
— Kutsukaa siis hänet.
Vähän ajan päästä tuli suutari Berg Salon seurassa sisään ja kumarsi syvään nimismiehelle.
— Kertokaa, mitä tiedätte tästä asiasta, sanoi nimismies.
— Minä asun tuolla maantien toisella puolella, sanoi suutari, — ja olin juuri menossa levolle, kun kuulin laukauksen. Ensin minä en siihen pannut mitään painoa, mutta menin sitten vähän ajan päästä kuitenkin katsomaan ja näin Mattilan veljekset maantiellä.