Nimismies katsoi häneen terävästi ja kysyi:
— Mistä tiesitte ottaa sen ylös? Eihän kengän läpi jalka voi tuntea, oliko se kuula. Sehän olisi voinut olla vaikka kivi.
— Minä olen siksi paljon ampunut suojeluskunnan ampumaradalla, sanoi Kalle, — että minä aina tunnen, milloin kuula on jalan alla, ja siellä radalla niitä on vaikka miten paljon. Ja kyllä jokainen ampuja heti erottaa, onko jalkansa alla kuula vai kivi.
— Te näytte olevan hyvin terävä nuori mies, sanoi nimismies hiukan ivallisesti. — Jatkakaa!
— Kun tässä kerran on murha tehty ampumalla, sanoi Kalle, — niin minä koko ajan olen tuuminut, miten pitkälle kuula on voinut lentää lävistettyään ruumiin. Jos kuula olisi ammuttu pitemmän matkan päästä, niin sen nopeus olisi ollut suurempi. Mutta kun se ammuttiin aivan läheltä, niin ei sen nopeus ollut yhtä suuri eikä se siis ole voinut lentää pitkällekään lävistettyään ruumiin. Tätä minä ajattelin. Ja kun sitten tuo kuula osui jalkani alle, niin tarkastin ympäristön ja huomasin, että se oli osunut portin kiviseen pylvääseen ja kimmonnut siitä takaisin. Mutta kun vauhti ei ollut kova, niin se putosi keskelle portin aukkoa, ja siitä minä sen sitten löysin.
— Ja mistä te tämän kaiken päätätte? kysyi nimismies hymyillen.
— Jos katsoo kuulaa, niin huomaa, että sen pää on hiukan litistynyt, selitti Kalle. — Se on siis kohdannut sellaisen esteen, jonka läpi se ei enää ole voinut mennä, vaan on ponnahtanut takaisin. Ja kun se oli portin aukossa, niin ei se ole voinut osua mihinkään muuhun kuin portin kiviseen pylvääseen. Minä tarkastin polkupyöräni lyhdyn valossa pylvään, ja siinä on selvä kuulan jälki.
— Tämä on kyllä hyvin huolellisesti päätelty, sanoi nimismies. — Mutta mistä te tiedätte, että kuula oli ammuttu aivan läheltä? Tehän ette ole tarkastanut ruumista, vaan sen teki komisarius Salo, ja hän kertoi huomionsa tulokset vasta nyt minulle.
— Kun minä kannoin Matin ruumista vajaan, selitti Kalle, — niin kannoin talon rengin Antin kanssa pääpuolesta. Kun meidän piti odottaa sitä, että emäntä panisi olkia lattialle ruumiin alle, niin jouduin näkemään Salon poliisilyhdyn valossa, että takki oli kuulanreiän ympärillä palanut ja siis ruuti oli sen polttanut. Ja tietäähän siitä heti, että Mattia oli ammuttu aivan läheltä.
— Mutta verihän valui kuulanreiästä, miten tällaista siis siitä saattoi huomata? sanoi nimismies.