Hänen mentyään sanoi nimismies:
— Hyvin arvokas nainen! Hänessä on jotakin aivan ruhtinaallisen ylevää.
— Mutta kova kuin rauta, sanoi isäntä. — Se nainen hallitsee yhä vielä tätä taloa, vaikka asuukin vähän matkan päässä toisessa talossa, jonka aikoinaan liitti tähän.
— Onko se totta, että hän ei ole vielä luovuttanut edes taloa teille, omalle vävypojalleen? kysyi nimismies.
Harmin ilme tuli isännän kasvoille, mutta hän hillitsi mielensä ja sanoi:
— Minä en ole häneltä sitä vaatinut, kun hän vielä tahtoo määrätä kaikesta.
— No, kerran hänenkin täytyy kaikesta luopua, sanoi nimismies taputtaen isäntää ystävällisesti olalle. — Ehkä me taas jatkamme kuulustelua. Kuka on seuraava?
— Talon palvelijatar Kirsti Majanen, vastasi Salo.
Hän poistui ja palasi hetken päästä Kirstin seurassa.
— Mitä te tiedätte tästä asiasta? kysyi nimismies.