Vanha emäntä seisoi hetkisen aivan liikkumattomana ja sanoi sitten verkkaan:
— Minä tiesin jo kauan, että Herra oli hänet kuoleman leimalla leimannut, sillä hänessä oli se levottomuus, mikä niihin tulee, jotka pelkäävät sekä elämää että kuolemaa. Mutta minä en tiennyt, että Hänen kätensä jo näin pian tarttuisi tähän nuoreen mieheen.
— Tämä on todella kiintoisaa, sanoi nimismies. — Minä olen tiennyt, että moni nainen on saanut lahjan tietää salaisia asioita. Niin, tunnen tapauksia, joissa he ovat tuon salaisen voimansa avulla ratkaisseet rikoksiakin. Mehän saamme ehkä nyt emännästä tuollaisen avun tähän erittäin pulmalliseen juttuun.
Vanha emäntä katsoi nimismiestä suoraan silmiin ja lausui:
— Ei se ole ihminen, joka ratkaisee, vaan Jumala, joka meidän kauttamme tahtoo rikoksen rangaista.
Nimismies ei ollut huomaavinaan emännän soimaavaa ääntä, vaan jatkoi:
— Kaikki viittaa siihen, että murha on tehty pistolilla, joka kuuluu talon pojalle, joka nyt on asevelvollisuuttaan suorittamassa. Asetta ei ole tähän asti löydetty.
— Minä en tahdo estää tutkimuksia, sanoi vanha emäntä. — Missä Anna on?
— Hän makaa huoneessaan. Te voitte mennä sinne, äiti, se tekee hänelle hyvää.
— Niin, hän kaipaa nyt kai enemmän kuin koskaan ennen ystävää luokseen, sanoi vanha emäntä mennen huoneen toisella puolella olevasta ovesta.