Kirsti kohautti olkapäitään ja vastasi:
— Kun hän nyt on kuollut, niin mitä salaamista siinä enää on. Hän lupasi aikoinaan mennä minun kanssani naimisiin.
— Milloin? kysyi nimismies.
— Se oli siihen aikaan, kun minä palvelin hänen kodissaan, vastasi Kirsti. — Mutta kun minä sain lapsen, niin hän ei enää välittänyt minusta.
— Elääkö lapsi vielä? kysyi nimismies.
— Ei, se kuoli muutaman kuukauden vanhana, sanoi Kirsti. — Minä en kertonut kellekään, että lapsi oli ollut hänen. Minä luulin, että hän sittenkin menisi minun kanssani naimisiin. Mutta kun päätettiin, että hän menisi tämän talon Annan kanssa naimisiin, niin minä uhkasin ilmaista kaiken.
— Tämä on ilmeinen valhe! huudahti isäntä suuttuneena.
— Kuulustelua ei saa keskeyttää! sanoi nimismies ankarasti.
Hän kääntyi Kirstin puoleen sanoen:
— Jatkakaa!