Nimismies kääntyi isännän puoleen ja kysyi:
— Muistaako isäntä rengillä olleen lyhdyn silloin, kun hän oli maantiellä. Tarkoitan samaan aikaan kuin isäntä oli siellä.
— En minä nähnyt hänellä mitään lyhtyä, vastasi isäntä. — Muistan aivan varmasti, että me valaisimme Mattia ensiksi Mattilan veljeksien polkupyöränlyhdyllä ja myöhemmin Salon taskulampulla.
Isäntä ja nimismies katsoivat toisiinsa, ja nimismies nyökkäsi.
Nimismies kääntyi jälleen Kirstin puoleen ja kysyi:
— Sanokaahan, minne olitte menossa silloin, kun kuulitte laukauksen?
— En minä ollut minnekään menossa, vastasi Kirsti. — Minä odotin.
— Ketä?
— Peltolan Mattia, vastasi Kirsti.
Kaikki huoneessa olevat säpsähtivät.
— Mitä odottamista sinulla oli? kysyi isäntä tiukasti.