— Sinä valehtelet!
Kaikki sävähtivät, sillä tämä lause sanottiin aivan tiukasti.
— Mitä sinä sillä tarkoitat? kysyi isäntä Kirstiltä.
— Sitä, että minä näin hänen heti laukauksen jälkeen tulevan tallin ovesta palava lyhty kädessään, vastasi Kirsti mennen aivan Antin eteen seisomaan. — Uskallatko väittää tämän valheeksi?
Hetkisen olivat kaikki aivan liikkumattomina ja tuijottivat Anttiin. Jokaisessa oli herännyt ajatus siitä, että Antti oli tehnyt murhan ja oli koettanut sitä peittää.
Antti vastasi verkalleen:
— Minä olin kyllä ovella, mutta sitten palasin talliin.
Asioita ei sen enempää selvitetty, sillä emäntä kiirehti paikalle sanoen:
— Nimismies ei ollut kotona. Oli mennyt jonnekin, sanoi hänen tätinsä. Kun hän lähtiessään tavallisesti sanoo, minne hän menee, jos viipyy kauemmin, mutta ei nyt ole puhunut mitään, niin kai hän pian palaa. Tätinsä lupasi lähettää hänet heti tänne. Ja pianhan hän pääsee, kun hänellä on hyvä auto. Ja sitten minä soitin poliisi Salolle. Hän sanoi tulevansa aivan heti tänne. Hän kielsi siirtämästä ruumista pois, ennenkuin hän ensin on tutkinut asiaa.
— Olisit ilmoittanut Matin vanhemmillekin, sanoi isäntä.