— Kuulin kyllä, vastasi Antti.
— Missä sinä olit silloin?
— Tallissa minä olin.
— Etkö lähtenyt katsomaan, kuka ampui?
— Hevosten ruokinta oli kesken.
— Olenhan minä sanonut, että hevosille ei pidä näin myöhään enää antaa apetta.
— En minä niille antanutkaan muuta kuin vettä. Sitäpaitsi on valakka ollut sairaana, ja minä menin katsomaan, missä tilassa se oli.
— Tuletko sinä siis nyt vasta tallista? kysyi isäntä.
— Niin, vasta nyt minä tulin, kun ensin olin muuttanut siteen valakan jalassa.
Kirsti, joka siihen asti oli seisonut sanaakaan sanomatta toisten joukossa ruumiin vieressä, katsoi terävästi Anttiin ja sanoi: