Kalle oli jo menossa, kun vanha emäntä huusi hänet takaisin.
— Olen unohtanut erään asian.
— Mikä se on? kysyi Kalle.
— Ajattele, minne Matti-vainajan hattu joutui. Avopäin ei hän sinne kuitenkaan tullut. Hattua ei ole löydetty.
— Minä koetan tuumia tätä kohtaa, sanoi Kalle lähtien pois.
Kun vanha emäntä meni sisään, niin hän nauroi itsekseen.
— Missä te olitte Kallen kanssa? kysyi Anna.
— Me kävimme kirkolla. Se Kalle on hyvin hauska poika. Minä en ole tätä ennen uskonut, että ihminen voi olla iloinen ja samalla hyvin kunnollinen.
Vanha emäntä istui jälleen rukkinsa ääreen. Pyörä pyöri nyt vinhaa vauhtia, ja lanka muodostui hänen sormiensa välissä hienoksi ja tasaiseksi.