Ringius etsi paperia ja kynää, kirjoitti runon ja toverien onnentoivotukset eväinä meni Palikan lesken asunnolle.
Kun hän oven avasi peräkamariin, niin istui Palikan leskimuori, Kristiina, pöydän ääressä suuren oluttuopin takana, jonka hän vieraan astuessa sisään kätki penkille viereensä.
— Onko se kuka? kysyi Kristiina.
— Magnus Ringius minä olen, huusi Ringius.
— Puotiinko olisi asiaa? Se on jo kiinni. Tulkaa maanantaina.
— Ei minulla kaupanteko ole kysymyksessä, vaan paljon tärkeämmät asiat.
— Tulkaa toiste, en minä nyt jaksa. Minä olen hiukan kipeä. Olin juuri troppia ottamassa.
Ja Kristiina nosti oluttuopin pöydälle ja otti aika kulauksen.
— Sitten on tykönne tulemiseni paras lääke kaikille kivuille, sanoi
Ringius.
— Mitä troppia te sitten tuotte?