— Kun sinä noin olet asian järjestänyt, sanoi Sundelius, niin kuka tässä on oleva tuon hahmon ylkä?
— Sen määrätköön arpa, sanoi Ringius, jotta ei miesten välillä riitaa synny kaunottaresta.
— Samapa se, sanoi Sundelius. Ennen sitä on naimisissa vaikka pirun muorin kanssa kuin ainaisessa rahapulassa. Heitetään arpaa sitten. Suomen kansa on rohkea kansa!
Ja niin sitä arpaa heitettiin, ja arpa lankesi Pictoriukseen.
— Minäkö se sitten tässä se teuras olen? sanoi hän. Samapa se. Ei tämä mies pelkää. Ja kerranhan se ämmäkin kuolee ja mies on taas vapaa ja leski. Ja kun ne leskimiehet ovat sitä parasta naimatavaraa, niin taitaapa tässä onnen pyörä heilahtaa minulle vielä hyvinkin päin. Mutta kiirettä on pidettävä, sillä lukukausi on kohta lopulla, ja ämmältä on rahoja kiristettävä.
— Minä tunnen ämmän, sanoi Ringius, sillä olen hänen rihkamakaupassaan toisinaan käynyt, ja hyvä tuttu olenkin, koska kerran nappasin parisen kanaakin hänen pihamaaltaan. Minä menen valmistamaan ämmää. Tänään on lauantai, ja hän kauppansa sulkee iltahämärässä. Minä menen hänen puheilleen ja huomisaamuna vien sinut sinne.
— Onhan tässä vielä siis armonaikaa annettu, sanoi Pictorius. Joisin nyt itseni niin humalaan, että tankona olisi mies, jos olisi millä joisi. Katkera se kalkki on, jos se selvin päin on tyhjennettävä.
— Juo sitten aamulla yhdessä kultasi kanssa, sanoi Ringius, silloin näet kultasi koreana ja osaat rakkaudesta haastella.
— Eihän minun toki sitä täydy tehdä, sanoi Pictorius; se olisi voiteen haaskausta.
— Luuletko sinä muuten rahoja saavasi? vastasi Ringius. Jota vanhempi ja jota julmempi muodoltaan, sitä vimmatumpi on nainen koreille sanoille. Ja kullallensahan se sammakkokin ojassa kurnuttaa. Kyllä sinä osaat, kun ensin alkuun pääset. Alku se rakkaudessakin pahin on, se loppu menee sitten hirveätä himphamppua. Minulla oli keväällä sellainen pieni rakkaudenpöyristys, minullakin. Minä laittelin siiloin runojakin. Minä korjailen hiukan yhtä ja luen sen sinun puolestasi ämmälle. Se tasoittaa aina tietä. Ja koska tässä meidän yhteiset etumme kysymykseen tulevat, niin täytyyhän jokaisen meistä voimiensa mukaan ponnistaa.