— Niin, mutta minä opetin häntä, vastasi Pictorius.
— Mitä sinä hänelle opetit; väärää yhteenlaskuako? kysyi Sundelius.
— Sen hän osaa opettamattakin, selitti Pictorius. Viisautta minä hänelle opetin. Katsokaahan, Merthen tahtoisi olla ylhäinen ja mielisi itselleen sukupuun ja sukutaulun, kuten aatelisillakin on. Hän ilmaisi sen minulle kerran, kun muuan ruotsalainen oli nimittänyt häntä "itsestään siinneeksi sikiöksi". Minä lohdutin häntä hänen murheessansa ja lupasin tehdä hänelle taulun, joka näyttää hänen syntymänsä juuret aina hamaan Aatamiin asti. Te tiedätte, kuten historia opettaa, että Noakin poika Magog se tuli tänne pohjoiseen ja perusti suuren valtakunnan, joka sisällään piti Ruotsinmaan ja Suomen ja vallitsi koko Itämeren. Raamatusta sain kaikki esi-isät Magogiin asti, ja pianhan siitä sitten laitteli yhtä ja toista, pani naisia väliin, kun ei miehistä tietänyt, ja niin pääsin vihdoin Mertheneihin. Olisittepa ukon silmät nähneet, kun hän tuon pitkän luettelon sai! Ilonkyynelet tihkuivat niistä ja valuivat pitkin nenää. Herranen aika, Aatamin poikia siis minäkin olen! huusi hän. Hän sanoi tästä ilosta aikovansa lahjoittaa tuomiokirkolle positiivin eli urut, koska Aatami sellaisilla kuului ylistäneen Herraa paratiisin yrttitarhassa. Minulta hän helpotti kaksi talaria velastani, ei enempää. Lupasin laittaa niin, että hänellä olisi kuninkaallista verta, jos hän antaisi koko ryyppylaskuni anteeksi, mutta hän sanoi, että Aatami on enemmän kuin kaikki kuninkaat yhteensä.
— Tuo temppu luonnistui kerran, mutta ei kahdesti, sanoi Ringius. Ei tässä muu auttane nyt kuin se, että yksi meistä myydään.
— Kukahan sinutkin ruipelon ostaisi, sanoi Sundelius.
— Jollei minua, niin sinut, mäskitynnyri, vastasi Ringius. Minä olen niin tuumaillut, että yksi meistä nai jonkun rikkaan ämmän ja maksaa toveriensa velat.
— Tuuma on oivallinen, sanoi Sundelius. Mutta mistä saamme sellaisen ämmän? Se on toinen kysymys.
— Otamme Lauri Palikan lesken, vastasi Ringius. Sillä on talo Aningaisten puolella Dirikkalankadun varrella. Hän on varmasti äveriäs ja varmasti leski, sillä hänen miehensä kuoli humalaan kuusi vuotta sitten.
— Etkö nyt olisi voinut parempaa hakea! huusi Pictorius. Sehän ämmä on niin ruma, että se tuskin helvettiinkään kelpaa, ja sitten se ontuu ja on tukkikuuro.
— Ja juo, lisäsi Ringius. Kyllä minä tiedän, ettei siinä enää paljoa naisesta ole jäljellä, mutta kyllä sen ainakin pappi vielä sellaiseksi tuntee. Sen ainakin mies saa omakseen, sen minä tiedän, sillä hän on jo ollut siksi kauan leskenä, että sen on jo miestä ikävä.