— Aivan totta se on.
— Puhutko sinä omasta puolestasi?
— En.
— Kenenkä sitten?
— Erään nuoren herran puolesta.
— Herran? Onko se oikea herra vai onko se vain kisälli? sanoi Kristiina, jonka päästä humalan höyry alkoi haihtua ajatuksen kovan pinnistyksen edessä.
— Herra se on, ylioppilas, ja papin poika, huusi Ringius.
— Sekö se minut tahtoo naida?
— Niin.
— Rahani hän tahtoo, se on vissiä, eikä minua.