Hän otti naapukkalakin päästään, ja silloin näkyi, että hänellä oli keskellä päätä suuri kalju paikka.
— Kyllä se sileä paikka näyttää sitten joulun taas laajenneen, sanoi
Taava, joka otti Sundeliuksen saappaat ja vei liedelle kuivamaan.
— Tietysti, sanoi Sundelius. Minä pidän suuni ympäristöä kesantona, siksi se on tällainen, mutta päälaki, se, jossa järki istuu ja hallitsee, se kiilloitetaan ja silitetään. Ja jota viisaammaksi tulen, sitä enemmän järkeni valtaistuin pyrkii ylöspäin. Tule tänne, enkeli, huusi hän pienimmälle pojista, nouse tuonne penkille taakseni ja ala kaitsea sitä karjaa, joka siimeksessä tuon kukkulan ympärillä vaeltaa.
Poika töllisteli häneen ymmärtämättä mitään.
— Etsi pupuja päästäni! huusi Sundelius.
Poika kiipesi penkille Sundeliuksen taakse ja alkoi etsiä hänen tukastaan syöpäläisiä.
— Kas niin, sanoi Sundelius, nyt sinä olet työssä oikein kotonasi yläilmoissa ja saat tutkia sitä, joka käy yli ymmärryksen.
Tällä välin olivat Jacobus Jurvelius ja Magnus Ringius vapautuneet liiallisista tamineistaan. Neitsyt Maaria sai kiskoa yhdessä Juudaksen kanssa saappaat Jurveliuksen jalasta ja viedä jalkarätit lieden luo kuivamaan. Kaikki kolme kuningasta olivat Magnus Ringiuksen ympärillä, joka passuutti itseään koko ajan.
Pöydän ääreen istuttuaan ja krouvarin tuotua kullekin suuren tuopin täynnä vaahtoavaa olutta veti Sundelius arpanappulat taskustaan, heitti ne pöydälle ja sanoi:
— Nyt teikataan, pojat, kuka tänään on kuningas.