— Herodes, tule tänne ja vedä saappaat jalastani!
Herodekseksi puettu poika teki työtä käskettyä.
— Jos sinä, vanha viinatynnyri, olisit tullut käsirysyyn minun kanssani, sanoi Taava, niin tiedätkö, mitä olisin tehnyt?
— En, naisten aivoitukset ovat tutkimattomat. Jollet olisi suulle muiskutellut, niin varmaan jotain muuta yhtä rasvaista olisit tehnyt.
— Näetkö tuota köyttä, joka kulkee tuon parrun yli? sanoi Taava osoittaen paksua köyttä, joka oli heitetty keskellä tupaa olevan parrun yli ja jonka toinen pää oli kiinnitetty lieden kulmauksen rautatankoon.
— Ethän vain olisi hirttänyt minua, hoikkaa poikaa, sanoi Sundelius.
— Olisin vain sitonut etusorkkasi köyteen kiinni ja sitten kiskonut ylös, vastasi Taava.
— Ei se köysi kestä minun painoani, sanoi Sundelius nauraen taputellen mahaansa.
— Kesti se ennen joulua meidän suuren siankin, vastasi Taava.
— Vai samaan köyteen kuin siankin! huudahti Sundelius. Kyllä se on kristillinen mieli kaukana tuosta luomakunnan kukkasesta. Mutta nyt minä tunnen minun kuvussani kummia väristyksiä, tuo äskeinen tuuppaus ja puukkaus, ne panivat vatsani hiukan melskaksi. Olutta tänne ja oikein runsaasti!