Mutta elämä kulkee voimakkaana ohitse, ja kun se välkäyttää suuria tunteita, niin vavahtaa nuoren miehen mieli, ja tuo ainainen elämän runouden kaipuu saa silloin tyydytyksensä. Ja elämä tulee toisinaan myrskynä, joka tuon korkean aidan kaataa, ja näyttää kaikille sielun kauneuden. Ne ovat silloin niitä miehiä, jotka pystyvät tekemään sankaritekoja, luomaan suurta, ajattelemaan suuria ja toteuttamaan leikkien sitäkin, mikä ennen on kaikille, hänellekin, näyttänyt hullutukselta ja mahdottomalta.
Puutteen karaisemina eivät he elämältä suuria osanneet pyytää sen maallisista hyvyyksistä. He tyytyivät siihen, että saivat kuulua siihen joukkoon, joka heittäytyy rotkoon sillaksi, jotta seuraava polvi voi heidän ylitseen kulkea edes yhden askelen eteenpäin.
He tunsivat aran aavistuksen kokonaisen kansan suuresta tulevaisuudesta Suomessa, tuossa ikuisessa suurten mahdollisuuksien maassa. He iloitsivat siitä, mitä olivat. Ja oma maa se oli painunut heidän sieluunsa syvälle. Heille oli isänmaa ja rakkaus siihen suurta kuin uskonto ja pyhää kuin Jumala.
Isänmaa, se oli se kotoinen katto, jonka alla he olivat lapsina leikkineet, laaja taivaan ranta, jonne aurinko levolle käy, hedelmällinen pelto, jossa vilja lainehtii, musta maa, jonka poveen meidät kätketään esi-isien viereen. Isänmaa, se oli sankariteot maan ja kuninkaan edestä, tarinat urotöistä, joilla lapsi uneen viihdytetään. Isänmaa, se oli menneisyyden uskonto ja tulevaisuuden usko. Isänmaa, se oli sana, se nimi, joka sydämenä sykki kaikkien povessa, joka torvena kaikui kautta maan ja nosti kaikki yhtenä miehenä, vaaran voimakkaana hetkenä, suorana seisomaan, katse kirkkaana, käsi varmana ja sydän tyynesti sykkivänä vainolaista vastaan.
XIX.
Petter Thorwöstillä, Hollannista tulleella kauppiaalla, oli tytär Helena, tummatukkainen, kiiluvasilmäinen, hiiluhuulinen ja kaikin puolin hemaisevan näköinen. Kauniisti hän keikutti vartaloansa, ja "jalan nousu" oli hänen astuessaan niin kaunis, että poikasten sydäntä vihlaisi. Kun Petter Thorwöstin kautta varakkaimmat ylioppilaat saivat kotoaan luku- ja ryyppyrahansa, niin tunsihan jokainen akateeminen nuorukainen sellaisen miehen tyttären.
Rikas oli Petter Thorwöst, rikas suurien kauppojensa kautta, mutta rikas myös avioliittonsa kautta, sillä olihan hänen siippansa Johan Sågerin, Turun upporikkaan kauppiaan tytär. Varaa oli juhlia talossa ja varaa talon naisilla pukea ylleen parasta, mitä ulkomailta voitiin tuottaa. Jollei kuninkaan antamaa säädöstä olisi ollut olemassa siitä, miten kukin arvoluokka sai pukeutua, niin olisivat Thorwöstin vaimo ja tytär kuljettaneet kokonaisia rikkauksia yllään. Jos Kirsti-rouva muisti kaikki ne talot, jotka hän omisti Luostarikorttelissa, Mätäjärven kaupunginosassa, Katinhännässä ja Aningaisten puolella, niin tiesi Helena, mitkä "ruukit" hänen isänsä, ja siis hän itse vastaisuudessa veljensä Hermannin kanssa, omisti, Ojamon, Antskuun ja Mustion. Ja kun Thorwöst alkoi Fiskarsissakin toimia, niin sanottiin Helenan nenän siihen aikaan nousseen pikkuisen enemmän kippuraan. Se nenä, se oli Helenan suru. Se oli pieni ja pystyyn nouseva.
— Voi, herra jestas, sanoi hänen äitinsä usein, tuota sinun nenääsi!
Minnekähän minä sen olen unohtanut?
— Mitä siitä nenästä, vastasi Helena. Kun silmät ja suu vain ovat reilassa, niin kyllä pojat tulevat tytön tykö. Kyllä se tytön muoto puoleensa vetää isotta nenättäkin. Hyvä on, kun on pieni, niin ei ole sekään tiellä.
Kirsti-rouva tiesi kyllä, että Helenalla oli jo nuoreen ikäänsä nähden ollut liiankin monta lemmenjuttua, ja monen sulhasen oli yövahti varkaana pidättänyt, kun nuorukainen kuljeskeli talon lähettyvillä yön hämärässä. Harvoin Helena sentään sulhasiaan tapaili kotinurkissa, sillä hänen isänsä oli kerran piessyt yhden ylkämiehen pahanpäiväiseksi. Hän kohtasi kultansa kaupungin syrjässä, tuulimyllyjen luona, ja ylioppilaat sanoivat Helenan vihkivän jokaisen isänsä myllyn uudella sulhasella. Kaikkihan tiesivät ja tunsivat Helenan lemmenseikkailut, mutta kun hän oli kaunis, niin pitivät ihmiset sitä luonnollisena, ja kun hän oli rikas, niin eihän kukaan tohtinut häntä soimata.