— Minä ymmärrän. Te ette salli pahaa sanaa sanottavan äidinkielestänne. Se on kaunis tunne, sen myönnän, mutta kun nyt olette akateemisen sivistyksen saanut, niin ettekö huomaa, että se kieli on köyhä, taipumaton? Eikö mielenne tee valita toista kieltä itsellenne?
— Miksette kysy: toista isänmaata? vastasi Tuderus.
— Se ei ole sama asia. Ja mitä isänmaahan tulee, niin sehän on meillä sama, kuulummehan molemmat Ruotsin kuninkaan vallan alle. Jos nyt ymmärtäisitte asian oikein, niin valikoisitte ruotsin kieleksenne, sillä onhan se valtakunnan kieli.
— Miksi?
— Miksikö? Se olisi askel eteenpäin.
— Mitä kohden?
— Sivistystä.
— Vai niin!
— Vai luuletteko sivistyksen saavanne omalla kielellänne?
— Miksi ei!