— Ettehän toki tarkoita totta. Tiedättehän, että se kansa on oikeutettu kieltään käyttämään sivistyksessä, jolla on historiansa.
— Tai joka sen luo itselleen, vastasi Tuderus.
— Voiko sitä Suomi tehdä? Mitä te olette saaneet aikaan?
— Sen, minkä ruotsalaisetkin Saksan sodassa. Me olemme olleet armeijanne kantajoukko.
— Mutta johto on Ruotsin.
— Olkoon, mutta veri, josta voitto nostetaan, siinä on suuri osa suomalaista.
— Nyt minä todella huomaan sen todeksi, mitä usein olen kuullut: kun
Jumala loi itserakkaimman ihmisen, niin loi hän suomalaisen.
— Ja kun kerskailevimman, niin ruotsalaisen.
— Tiedätkö, mitä suomalainen on? Ruotsalaisen orja.
— Orja? Sen sanoo ruotsalainen, kun on rauha maassa. Ruotsalaisen veli, kun on sota. Me emme ole kumpaakaan. Naapureita, ei muuta. Mitä meillä olisi yhteistä? Ei kieli, ei tavat, ei luonne, ei edes naamakaan.