Ja hänessä heräsi pistävä katkeruus Gabrielia kohtaan, kun hän sanoi:

— Niin.

He seisoivat hetkisen vaiti.

— Jos minä olisin sen tietänyt —, sanoi Gustaf.

— Niin, mitä —?

— Olisin seurustellut kanssanne toisin. Minä uskoin, että te olitte vapaa ja että silloin oli minulla oikeus etsiä suosiotanne.

— Olenko minä sitä pyytänyt? sanoi Barbara ylpeästi, ja samassa hän katui sanojaan.

— Ette. Enkä minä olisi sitä pyynnöstä tehnytkään.

He tunsivat, miten jokainen lause haavoitti toista, mutta he tunsivat olevansa kuin kirotut jatkamaan juuri siten.

— Minä olen tottunut siihen, ettei minun tarvitse kerjätä, sanoi
Barbara.