— Varo sitten itseäsi!
Ja kuten ilves syöksyi Gabriel professoriin ja tarttui hänen kurkkuunsa. Kun vanha mies lyyhistyi maahan, niin äkkiä Gabriel kuin heräsi pelästyen omaa tekoaan.
— Antakaa minulle anteeksi, antakaa minulle anteeksi! Minä olen aivan järjiltäni, minä en tiedä enää, mitä teenkään, sanoi Gabriel nostaen vanhuksen ja vieden hänet tuoliin istumaan.
XXVI
Siinä huoneessa, joka oli ollut kreivi Brahen työhuoneena hänen ollessaan Suomen kenraalikuvernöörinä, istui nyt hänen seuraajansa Erik von der Linde. Ikkunoista, jotka johtivat linnan vallihaudan yli vievälle sillalle päin, näkyi Linnankatu pitkin pituuttaan.
Gustaf astui päättäväisesti huoneeseen.
— Setä, sanoi hän, voitteko minua varten luovuttaa hetkisen?
— Sen voin, ja teen sen mielelläni, vastasi maaherra.
— Minulla on tärkeätä puhuttavaa kanssanne, sanoi Gustaf.
— Raha-asioita?