— Te vaaditte liian paljon.
— Minä vaadin sen, mitä täytyy vaatia.
— Minä en siis koskaan näkisi häntä enää!
— Poika parka, se onni, jonka kerran kadotamme, sen täydellisenä omistamme. Kerran ollut unelma kirkastaa elämämme harmaan.
— Jollei sammuta!
— Ei lemmenjutun tähden kuolla.
— Eikö? Niin köyhä siis on maailma, ettei osta se elon kultaa hintaan korkeimpaan. Minä en voi, en tahdo erota hänestä. Sanokaa, kuinka suuri oli isäni tunne. Antoiko hän tytölle kaiken ja saiko kaiken?
— Antoi ja sai.
— Ja kuitenkin jätti hänet!
— Niin.