— Hän!!
— Minä näen sinun kauhistuvan. Kukaan muu kuin sinä ja minä ei siitä tiedä täällä. Minä olen ollut vaiti, jotta en hänen elämäänsä toisi levottomuutta.
— Se on hän! huudahti Gustaf.
— Minä en vielä ole kuullut vastaustasi äskeisen ehdotukseni johdosta. Lähdetkö sotaan välttääksesi tunnettasi?
— Nyt minä lähden. Nyt minä tiedän, että kuolema minua on rakastava siellä.
— Minä olen kovakouraisesti ehkä unelmiisi tarttunut, mutta usko minua, minä olen kaiken tehnyt siksi, että sinä olet minulle rakas!
Ulkoa kuului torventoitotusta, ja joukko linnan vartioväkeä marssi portista.
— Minun täytyy lähteä yliopistolle, jossa viimeistä kahakkaa tutkitaan. Seuraa minua!
— Minä tulen!
Tyynenä nousi Gustaf ja koneellisesti seurasi setäänsä, joka astui vartioväen luo ja sen seuraamana läksi Linnankatua pitkin yliopistolle. Matkalla sanoi maaherra Gustafille: