Lieden luona näkyi lattiapalkeissa kiiltäväksi kulunut rengas; siinä oli aukko kellariin, josta krouvari vierailleen nouti juotavaa, eikä siellä ollut vain kotitekoista olutta, vaan oli siellä myös monta nassakkaa ranskalaista ja espanialaista viiniäkin sekä Brunswigin mummaa, joita Merthen syksyisin tuotti laivoilla, sillä eiväthän pohjalaiset ylioppilaat, joiden pesäpaikkana Merthenin krouvi oli, säästelleet rahoja eivätkä kiusanneet kieltään, vaan tilasivat juhlahetkinä parasta pöytään.
Huoneessa lainehti lämmin, ihmishien ja ruoankäryn höystämä sakea ilma. Katon puolella, jossa leipävartaat tiheissä riveissä ulottuivat parrulta parrulle, se asusti, ja joka kerta kun ovi aukeni kylmään eteiseen, kynti raikas ulkoilma siihen vaon, leikkasi kuin palan siitä pois.
Tuvan perällä, pöydän ääressä, jolla kolmihaarukka palaa kärisi, istui viisi ylioppilasta. Naapukkareuhkat oli viskattu penkille ja lammasnahkaiset turkit ripustettu seinälle, ja miehet istuivat sarkapuvuissaan ja lapikkaat jaloissaan pöydän ympärillä. Miekka oli kullakin vyöllään, ja paksut kintaansa olivat useimmat pistäneet vyönsä sisäpuolelle. Siinä oli laiha Johannes Tuderus, Kemin kirkkoherran poika, jonka vaalea, jäykkä tukka oli leikattu korvan alakielekkeen kohdalta tasaiseksi. Hänellä oli pienet, harmaat silmät, jotka näyttivät päähän kiinnitetyiltä napeilta, nenä oli pitkä ja terävä ja oli kerran talvipakkasessa paleltunut, minkä jälkeen se loisti leiskottavan punaisena. Suuläpi oli leveä, huulet ohuet, ja mies näytti aina nauravan. Hänen vieressään istuivat Kalajoen kirkkoherran pojat, veljekset Johannes ja Josephus Mathesius, molemmat pellavatukkaisia, pyöreänaamaisia ja pystynokkaisia, tanakoita miehenalkuja. Kun lähempää tarkasti, huomasi Johanneksen vanhemmaksi veljeksi, sillä hänen ylähuulessaan näkyi jo muutamia viiksenhaivenia. Heidän serkkunsa Matthias Mathesius oli solakka ja sorja poika, jonka tumma tukka oli alapäästä kiharoilla siitä, missä lakki oli painanut selvän rajan hänen hiuksiinsa. Hän oli joukosta kookkain, ja hänen miehekäs ja syvä äänensä kaikui aina toisten äänten yli. Petrus Pictorius, Kemin entisen kirkkoherran poika, oli hiljaisen ja sävyisän näköinen, mutta muoto soti sisustaa vastaan, sillä jos hän oli lauhkean näköinen, niin sitä vimmatumpi tappelussa, jossa hän pienen vartalonsa vuoksi salakkana puikkelehti toisia kintuista kiskomassa. He olivat kaikki kuudentoista ja yhdeksäntoista välillä olevia nuorukaisia. Petrus Pictoriusta olisi luullut vasta kahdentoistavuotiaaksi, niin viattomaksi osasi hän naamataulunsa asettaa ja katsoa ruskeilla silmillään avoimesti ja suoraan puhuttelijaan.
Täällä he istuskelivat kaikin oluthaarikkansa ääressä tupakoimassa. Kotonahan oli jokaiselta tämä huvitus ollut tiukasti kielletty, ja nyt he siis sitä suuremmalla hartaudella nauttivat tästä hyvyydestä. Kun he kaupungissa asustivat yhteisessä kortteerissa, söivät yhteisesti kotipappiloista tuomiaan eväitä, tunsivat toistensa kotiolot ja luonteenominaisuudet ja lukivat kaikin teologiaa, niin mitäpä keskusteltavaa heillä olisi ollut näin ensi tapaamalla.
Paksuna pilvenä nousi sauhu savipiipuista kattoa kohden krouvin painostavassa kuumuudessa. Krouvari, laiha ukon känttyrä, joka sisarineen hoiti Merthenin krouvia, läheni tuon tuostakin pöytää kynttilöitä sormillaan niistää napsauttaakseen.
— Tuleeko herroja tänne useampiakin? kysyi hän.
Ei kukaan ylioppilaista vastannut. Kun heillä jokaisella oli rahoja, niin he olivat ylpeitä eivätkä pitäneet soveliaana keskustella krouvarin kanssa. Krouvari olikin aina iloisempi tästä kohtelusta, sillä sen kautta hän arvasi ylioppilaiden rahallisen tilan, kuin siitä ystävällisyydestä, jolla lukukausien lopulla häntä kohdeltiin, jolloin hän juomatavaroitten pantiksi lopulta sai ottaa ylioppilaitten vaatteitakin.
— Kysyn vain siksi, jatkoi krouvari, että jos tulee useampia, ja jos niinkuin viiniä tarvitaan, ja jos niinkuin sitä kiehutetaan —
— Luuletko sinä, vanha tallukka, sinä kuiva krääkkä, että pohjalaiset ovat joulun aikaan paleltuneet? ärähti Johannes Tuderus. Pidä suusi siivolla ja odota kiltisti, kunnes sinulta kysytään.
Krouvari kumarsi syvään.