— Sinne kauas?
— Niin,
— Ja sinä voisit jättää omaisesi, kotisi?
— Kaikki. Olethan sinä minulle enemmän kuin kaikki muu.
— Mutta sodan vaivat ja vastukset?
— Olisithan sinä luonani, muistaisinko siiloin niitä?
— Etkö koskaan katuisi sitä?
— En koskaan, minä tiedän sen,
— Niin, paetkaamme, sanoi Gustaf, kukaan ei meitä estä tuolla kaukana, kukaan meitä ei tunne, kukaan ei meistä tiedä.
— Paetkaamme tänään vielä. Tiedäthän, että Gabriel vainoo sinua.