— Hän on rakastajasi.
— Hän on mieheni.
— Sinä olet tohtinut! —
— Minä olen vapaasti antautunut hänelle.
— Tiedätkö, mieletön tyttö, että minä voisin lyödä sinua.
— Lyökää, jos löitte äitiäni. Minä en ole häntä parempi enkä huonompi.
Nämä sanat osuivat Henrik Schaeferin sydämeen. Hän avasi sylinsä ja sanoi:
— Ei, ei, minä en kysy mitään, minä en saa kysyä mitään!
— Gustaf! kuului ääni kadulta.
Maaherra oli pysähtynyt ratsain portin eteen ja nähdessään Barbaran luuli tätä Gustafiksi. Hän hyppäsi hevosen selästä alas ja riensi pihaan.