— Sehän onkin Barbara neiti! Ja Gustafin puvussa! huudahti hän.
— Miksi te etsitte veljenpoikaanne? kysyi pormestari.
— Hän läksi äsken linnasta ratsain taluttaen toista hevosta. Tulin levottomaksi ja riensin jäljestä, koska hänen oli nähty tännepäin ajavan, sanoi maaherra.
— Siis hänen kanssaan sinä aioit lähteä! sanoi pormestari.
— Lähteä, minne? kysyi maaherra.
— Tämä lapsi aikoi paeta luotani rakastettunsa kera. Se nuori mies on, kuten huomaan, Gustaf, sanoi pormestari hymyillen.
— Siis hän se oli, huudahti maaherra. Nyt ymmärrän Gustafin paon.
Lähde, lapsi, seuraa häntä.
— Mutta —, esteli pormestari.
— Hänen täytyy saada lähteä, sanoi maaherra katsoen vakavasti pormestariin.
Silloin pormestari kalpeni. Hän huomasi äkkiä, miten Barbara oli
Gustafin näköinen, ja hän aavisti kaiken.