— Myymällä oman rauhasi.
— Mitä siitä, kun sinä olisit ollut onnellinen.
— Minä en enää kaipaa mitään. Olenhan saanut ihmisonnen osakseni,
sain hetken elää, hetken rakastaa. Minä lähden pois, minä tunnen sen.
Missä olet? En näe enää sinua! Suutele minua, siihen tahdon nukkua.
Mikä satu oli elämämme, niin lyhyt, niin kaunis satu. Nyt se loppui.
Hänen huulensa liikkuivat hiljaa, mutta sanoja ei kuulunut. Kautta ruumiin kulki väristys. Hän oli kuollut.
Kuka laukauksen oli ampunut, ei koskaan tietty. Sundeliuksen vain kuultiin kadonneen kaupungista. Surusta mielettömänä itki Gabriel Tuderus Barbaran ruumiin ääressä. Hän oli nähnyt Gustafin ajavan ohitse Barbara sylissään ja onnettomuutta aavistaen seurannut heitä.
Tuomiokirkon permannon alle pääkuorin eteläpuolelle kätkettiin
Barbara Schaeferin ruumis.
XXX
Erik von der Linde kuoli vuonna 1666 jättäen jälkeensä ainoastaan tyttären, joka serkkunsa muistoksi oli saanut nimen Vendela. Maaherra haudattiin Paraisten kirkkoon.
Gustaf etsi onneaan sotatanterelta. Mellinin suomalaisen hevosväen everstiluutnanttina hän otti osaa Lundin taisteluun Tanskaa vastaan käydyssä sodassa joulukuun 4 päivänä 1676. Läpi kaulan meni vihollisen kuula, ja vuotaen verta monista haavoista hän kuoli ja haudattiin Tukholmaan Riddarholman kirkkoon. Kun hän oli sukunsa viimeinen, särjettiin Linde-suvun vaakuna hänen arkkunsa eteen.
Martinus Stodius sai kestää ankarat syytökset taikaopin viljelemisestä, mutta kreivi Brahe kumosi ne päätökset, joilla yliopisto riisti häneltä kaikki arvot. Vuonna 1660 hän erosi yliopiston opettajan toimesta ja siirtyi Naantaliin hoitamaan kirkkoherranvirkaansa. Siellä hän kuoli, ja sinne hänet haudattiin v. 1675.