— Kyllä hän teidät tuntee, jatkoi poika, kun minä olen teistä niin paljon kertonut. Siksi minä sormellani näytinkin kirkon luona. Hän ei ennen ole teitä nähnyt, kun hän vasta jouluksi tuli Tukholmasta kotiin oltuaan siellä monta vuotta.
— Ja kuka sinä olet? kysyi Gabriel.
— Niin, minäkö? Minä olen Eerikki.
— Kenen Eerikki? Kuka on isäsi?
— Sehän on pormestari, se minun isäni.
Gabriel ei sanonut enää mitään, hän seisoi hymy huulillaan ja miekallaan piirteli kuvioita hankeen. Pikku Eerikki odotti hetkisen, nykäisi sitten käsivarresta häntä ja sanoi:
— Eikös sitä jo mentäisi?
— Minne?
— Sinne tappelukseen.
— Minkätähden?