— Minä olen jo aikoja sitten tietänyt, että se oikea tulee kerran ja että minä se en ole.
— Sinä väistyit siis, minä en sitä voisi, en koskaan.
— Ei sinun tarvitsekaan. Muutamat saavat aina elää varjon puolella; niin minä teen. Ja mitä siitä? Tottuuhan siihenkin. Alussa se kyllä on vaikeata, mutta tulee sitten kyllä helpommaksi. Ei puhuta siitä sen enempää. Minä autan sinua, jos tarvitset.
— Kiitos!
— Älä suotta kiitä. Ja nyt kai menet tappelukseen?
— Niin, tuonneko sillankorvaan? Tuskin menen. En ole tänään sillä mielellä. Menenhän katsomaan, miten meidän pojat kunnostautuvat.
Hän pysähtyi, kuin aikoen sanoa jotain Taavalle, hymähti, tarttui
Taavan käteen ja pusersi sitä.
Kun hän ovesta tuli ulos, oli se poika, joka oli enkeliksi puettu, hänen vierellään ja sanoi:
— Se korea tyttö, se on minun siskoni.
Gabriel jäi paikalleen läähättäen seisomaan.