— Vai rakkaus? Mene Jerikoon ja anna viiksiesi kasvaa ja tule sitten vasta puhumaan rakkaudesta.
— Ei se rakkaus kai viiksistä kiinni riipu, sanoi Gabriel.
— Ei, mutta ei sitä lapset kaikkia asioita ymmärrä.
— Kyllä kahdeksantoistavuotias jo tietää, mikä luonnon laki on.
— Kuule, poika, minä luulin sinun laskeneen leikkiä. Ethän vain tarkoita täyttä totta?
— Täyttä totta, sillä ei minulla ole aikaa käydä kaupungin pormestaria leikillä hauskuttamassa.
— Minä voin potkaista sinut ulos ovesta.
— Sitä minä tohdin järkiään epäillä, sillä eipä vielä ole kenenkään jalka selkääni koskenut, mutta sitä useammin minun jalkani toisten selkään.
— Ja sinä aiot hävyttömyydellä saada tyttäreni?
— Ei kai tässä livertelyt ja mairittelutkaan auttaisi.