Ibn es-Ssabbach ojensi kultasauvaansa, ja heti taukosi hurjatahtinen soitto. Juomalaskijat tarjosivat fidaaveille uudelleen hashish-juomaa, ja Ibn es-Ssabbach puhkesi puhumaan teräkselle kajahtavalla voimakkaalla äänellä:
— Polvistukaa, polvistukaa, sillä Allah lähettää alas henkäyksensä ja on nostava luonnon salaisuuksia kätkevän verhon, tarjoten teille paratiisin esimakua! Polvistukaa!
Ja kuin myrskyn kaatama nuori metsä, vaipui fidaavi-parvi alas.
Ibn es-Ssabbach ojensi uudelleen kultasauvaansa eteenpäin ja huudahti:
— Halkene kallioseinä ja näytä ihmeitäsi.
Samassa näytti todella salakäytävän aukon vastainen seinä repeävän kahtia, ja kumpikin puoli haljennutta kallioseinää väistyvän sivulle. Ja syrjään väistyneen seinän takaa tuli näkyviin ihmepuutarha, jonka puiden oksiin oli kiinnitetty kultakelloja. Nämät liikkuivat hiljaa ja kajahuttivat esille vienoja, omituisen sointuisia ääniä. Kirkkaat suihkulähteet pulppuilivat puiden välissä ja vaaleanpunainen hohde valaisi koko puutarhaa.
Soittajat salissa alkoivat, merkin saatuaan, uudelleen kaiuttaa kiivastahtista soittoaan, johon nyt kuului yhtyvän voimakas, näkymätön, puutarhaan kätketty soittajajoukko. Ihmepuutarhan keskellä oli avara, puista vapaa paikka. Lukuisa joukko hienoihin harsohameisiin puettuja kauniita naisia, joiden silmät säihkyivät kilvan heidän tukkaansa siroitettujen jalokivien kanssa, ja jotka kantoivat käsissään kukkavihkoja, ilmestyi tälle aukeamalle ja alkoi soiton tahdin mukaan tanssia notkealiikkeistä hurjaa tanssia. Tanssiessaan he siroittivat ympärilleen kukkia, joista muutamat lensivät lähinten fidaavien jalkojen juureen.
Nuorten fidaavien silmät hehkuivat; huumaava soitto ja tulinen hashish-juoma tekivät tehtävänsä, saattaen heidät kohta hurjanintohimoisiksi. Vaistomaisesti rupesivat heidän jalkansa liikkumaan soiton tahdissa, ja pian aaltoili niin rotkosali kuin ihmepuutarha rajuna, tanssivain aaltomerenä, joka hetki hetkeltä vyöryi yhä kiihkeämmin. Joku fidaaveista tahtoi intohimon valtaamana syöstä ihmepuutarhaan, mutta silloin muutamat palvelijat Kirkan viittauksesta hyökkäsivät esiin ja pistivät pitkän keihään fidaavin ja puutarhan väliin, täten estäen häntä etemmäksi kulkemasta. Fidaavi silloin peräytyi ja yhtyi tanssiin, joka vastustamattoman pyörteen tavoin tempasi mukaansa kaikki fidaavit. Haoman ja Vohumenonkin päätä tämä hurja tanssi, jalkojen ja käsien huiskina rupesi huumaamaan, ja Haoma kuiskasi erakolle:
— Poistukaamme jo tästä Ahrimanin pesästä! Tarpeeksi olemme jo tätä raivokasta riehunaa nähneet.
— Tehkäämme niin, sanoi erakko.