Sisällä rotkosalissa sai joku ylen kiivaasti tanssiva fidaavi vaahtoa suupieliin ja kaatui maahan. Paikalla oli palvelija häntä ylös nostamassa, pannen hänet loikomaan lepovuoteelleen ja tarjoten hänelle uuden kulauksen hashish-juomaa. Hetken kuluttua sama fidaavi taas nousi seisomaan ja yhtyi tanssinpyörteeseen.
Miltei mahdottomaksi kävi jo estää juoman kiihoittamia fidaaveja hyökkäämästä ihmepuutarhassa tanssivien sulotarten luo. He etenivät etenemistään, voimakkaasti tarttuen palvelijoiden ojentamiin keihäisiin. Eräs roteva, kookas fidaavi tempasi palvelijalta keihään, ja tahtoi väkisin syöksyä puutarhaan. Kolme vahvaa palvelijaa sai hädin tuskin häneltä temmatuksi keihään takaisin sekä hänet peräytymään.
Haoma ja Vohumeno olivat juuri lähtemäisillään komerostaan, poistaakseen erakon seurassa; rotkosalin intohimoinen räyhinä oli jo väsyttänyt heidät ja täyttänyt heidän mielensä inholla. Mutta heidän kääntäessään selkänsä ristikkoaukolle hiipiäkseen pois, lakkasi soitto rotkosalissa äkkiä, tanssijattaret taukosivat tanssistaan ihmepuutarhassa, ja Ibn es-Ssabbachin malmi-ääni kajahti uudelleen:
— Vannokaa, kautta Allahin, kautta verenne, kautta ajallisen onnenne ja ijäisen autuutenne, järkähtämätöntä uskollisuutta Alamutin käskyille ja tikareille.
Fidaaviparvi vannoi tämän valan. Silloin julisti Ibn es-Ssabbach:
— Allah siis suo teille paratiisinsa esimakua!
Soitto alkoi uudelleen, tanssijattaret rupesivat taas tanssimaan, ja estämättä riensivät fidaavit nyt ihmepuutarhaan.
Haoma ja Vohumeno, jotka vielä olivat pysähtyneet fidaavien valaa kuulemaan, rupesivat nyt hiipivin askelin seuraamaan ijäkästä opastaan, takaisin salakäytävää pitkin.
Mikäli he poistuivat, hiljeni rotkosalin hurja melu, ja saavuttuaan salakäytävän suulle, kuulivat he sitä enää kaukaisena huminana, tai etäisenä meren myrskypauheena.
Vapaammin hengittivät kaikki kolme jälleen kiivettyään käytävän aukosta taivasalle. Lumimyrsky oli kokonaan asettunut, taivas vapautunut pilvistä, ja tähdet levittivät valkealle lumiverholle himmeätä tuikettaan.