Näin sanottuaan hän asetti rautalangoista tehdyn häkin Nefissan eteen, ja siinä näkyi todella kaksi sinistä tunturikyyhkystä, niiden pesä, jossa oli kuusi poikasta sekä pesän vieressä hopeankirkas vuorijärven simpukka.
— Vaan vilahdukselta olen ennen kasvojasi nähnyt — jatkoi outo mies — mutta niiden sulo on ainaiseksi minut lumonnut. Olen vuosikaudet ponnistellut täyttääkseni asettamasi ehdot, ja kun viimein olen onnistunut, tulen luvattua palkintoa noutamaan.
Nyt oli Nefissa jo toipunut hämmästyksestään. Hän veti harson kasvoilleen ja virkkoi, tavallinen ivanväre äänessä:
— Miten voit todistaa, että kyyhkyset ja simpukka ovat oikeat?
— Sen näet itse — vastasi outo mies. — Näethän, että kyyhkysillä on helmenkirkkaat silmät ja höyhenpeitteiset jalat, ja että niiden höyhenpuku on taivaansininen ja kiiltävä. Ja simpukka on hopeanhohteinen ja läpikuultava.
— Ne ovat ensin todistettavat oikeiksi — huudahti Nefissa epäilevästi katsellen muukalaisen kulunutta viittaa.
— Ne tutkittakoon — myönsi muukalainen, ojentaen häkin Nefissalle. — Huomenna samaan aikaan palaan tähän kuullakseni vastauksesi. Olen muukalainen, Belkassem! Hyvästi — huomiseen, kaunis Nefissa!
Näin sanottuaan, hypähti lintujen tuoja muurille, pysähtyi hetkeksi, viitaten Nefissalle jäähyväisensä, ja katosi muurin taakse.
Nefissa otti käteensä häkin ja katseli sieviä tunturilintuja. Siinä olivat emät pohjalla peljästyneen näköisinä ja kuusi pientä sinikyyhkyä lepäsi rauhallisesti pesässä. Kyllä ne olivat oikeat, nuo linnut. Pesä oli tunturiheinistä tehty ja sen laidalla oli vielä savea ja pieniä kivenmurennelmia, jotka osoittivat, että se oli ollut kallionhalkeamaan kiinnimuurattu. Ja simpukkakin hohti läpikuultavana. Ei Nefissa voinut olla epätietoinen siitä, että nämät linnut ja tämä simpukka olivat oikeat. — Mutta hänkö suostuisi menemään oudolle miehelle, jonka syntyä hän ei tuntenut ja jolla oli kulunut viitta yllä! Ei ikinä.
Ja siinä kulkiessaan linnaa kohti lintuhäkki kädessä, sai Nefissa äkillisen päähänpiston. Ei kukaan ollut nähnyt, että outo mies antoi hänelle häkin. Mitähän, jos hän päästäisi emälinnut vapauteen? Kuka silloin voisi todistaa, että muukalainen oli täydellisesti suorittanut kokeen?