Silloin laskeusi yläilmoista uusi sinikyyhkyisparvi alas; linnut kantoivat nokassaan äärettömän suurta hopeanhohteista simpukkaa, jonka he laskivat alas hiedalle, marmoriportaiden eteen, siinä olevien kyyhkyisten väistyttyä sivulle. Simpukan jättiläiskuori avautui, ja silloin lukuisat kyyhkyset nousivat miehen korkeuteen ilmaan, räpyttäen siipiään.
Tästä siipien räpytyksestä syntyi vahva ilmavirta, joka väkisin veti Nefissan jättiläissimpukan luo ja lykkäsi hänet, portaille tulleen Kuiderin, naisten ja palvelijoiden kauhuksi, sisälle simpukkaan, jonka kuori sulkeutui. Portailla seisovat tahtoivat kiiruhtaa esille Nefissaa auttamaan, mutta he olivat vallan kuin noidutut paikoilleen, eivätkä päässeet hievahtamaankaan.
Simpukan kuorien väliin oli jäänyt ohut rako. Siihen pistivät tuhannet sinikyyhkyt nokkansa, kohoittivat jättiläissimpukan taas ilmaan ja rupesivat lennättämään sitä Djebelvuorta kohti. Simpukan kohottua ilmaan, katosi Belkassem puiden taakse, eikä kukaan häntä senjälkeen nähnyt.
Mutta kyyhkyt kiidättivät simpukkaa ilmojen halki ja laskivat sen hetkeksi Djebelvuoren harjanteelle. Kuori aukeni leveämmälle raolle, ja Nefissa näki ulos katsoessaan vuoren rinteellä satoja miehenruumiita; ne olivat kyyhkysen pyydystyksessä alas syöksyneitä kosijoita. Ruumiiden silmät olivat auki ja niissä oli epätoivoisa ja soimaava ilme. Tämä näky koski niin suuresti Nefissaan, että hän heittäytyi takaisin simpukan pohjalle. Sen kuoret sulkeutuivat tämän jälkeen.
Sitten nostivat kyyhkyset simpukan taas ilmoihin ja upottivat sen
Djebelvuoren ylimmällä harjanteella läikkyvään järveen.
Siellä on simpukka jo ollut monta, monta vuotta. Aika ajoin sukeltaa se järven pinnalle ja avaa kuorensa raolle, niin että sisällä oleva Nefissa saa hengittää. Tunturikyyhkyt tuovat vangille alemmilla rinteillä kasvavia vuoripensaan marjoja. Silloin vaikeroi ja huokaa Nefissa niin surkeasti, että hänen äänensä kuuluu alas erämaan laidalle. Ja karavaanikulkijat sanovat, kuullessaan tämän huokauksen:
— Nyt vaikeroi simpukkavanki, kaunis Nefissa. Hietamyrsky on tulossa. —
Siihen päättyy taru Nefissasta, sinikyyhkyistä ja simpukasta.
Tumadirin lopetettua tarunsa, jota Anahita ja hänen seuralaisnaisensa jännityksellä ja tarkkaavaisesti olivat kuunnelleet, virkkoi Anahita:
— Se oli kovin surullinen tarina! Ja Ferengis huudahti: