Todistajien odotussalissakin oli Shiruje muutaman kerran kulkenut Haoman ohi ja pysähtynyt matkan päähän häntä tähystelemään. Ja Haomasta oli tuntunut, kuin olisi tämä häijy mies tahtonut väijyä häntä tai urkkia esille hänen ajatuksiaan. Mutta Haoma näytti hänen suhteensa välinpitämättömältä, eikä enää luonut häneen katsettakaan.
Annettuaan määräyksensä Anahitan johtamisesta tähän aikaan asumattomina oleviin shaahin lempipuolison huoneisiin ja käskettyään naispalvelijoiden niitä komeasti koristaa, meni Demur siihen saliin, missä todistajat ja hovilaiset odottivat. Kulkiessaan salin toisessa päässä olevalle kohonteelle, kuuluttamaan että shaahi heitä odotti ilmaistakseen päätöksensä, huomasi Demur Haoman. Kuulutus-toimensa täytettyään hän heti riensi Haoman luo. Todistajat ja hovilaiset alkoivat sillävälin tulvia sisälle valtaistuinsaliin.
Shirujelta ei jäänyt huomaamatta, että suurvisiirin poika ja Haoma näin jäivät muista jälelle. Hän seurasi ihmistulvaa niin hitaasti, että oli viimeisten joukossa. Kun hän, ennen astumistaan valtaistuinsaliin, käänsi päätään katsoakseen juttelevia ystävyksiä ja silloin huomasi heidän vilkkaasti keskustelevan, ei hän seurannutkaan muita sisälle, vaan poikkesi pilarin ja ovipielen väliseen syvennykseen tähystelemään, mitä he aikoivat tehdä.
Demur oli kiireisesti kertonut Haomalle viime hetkien tapahtumat, eikä jälkimäinen vielä ollut tointunut hämmästyksestään. Sen verran oli hän käsittänyt, että Anahitaa uhkasi tavaton vaara ja häpeä, ja että hänen tuli uhrata kaikki pelastaakseen hänet.
Samassa Haoma huomasi salin tyhjäksi ja huomautti:
— Eikö meidän pitäisi mennä sisälle shaahin päätöstä kuulemaan?
— Se on tarpeetonta — sanoi Demur. — Shaahi ei nyt tule kuulustelemaan ketään todistajia, sillä hänen päätöksensä on jo valmis. Ja vaikka Mervimin asia olisi vaarakin, hän hänet muitta mutkitta julistaisi syyttömäksi, sillä ymmärräthän, ettei shaahin lempipuoliso mitenkään saa ajaa väärää asiaa! Tuo sana lempipuoliso koski kipeästi Haoman mieleen, ja kauhistunut ilme kasvoissa hän kääntyi Demurin puoleen kuiskaamaan:
— Ystävä hyvä, tahdotko kuulla ja auttaa minua? Nyt jos koskaan tarvitsen apuasi, sillä olen suuren ahdistuksen valloissa.
Oudot aavistukset leimahtivat Demurin mielessä ja hän virkkoi:
— Menkäämme pois täältä, niin saat kertoa minulle kaikki.