— Kertojatar ei ole tehnyt itseään syypääksi rikokseen. Hänen hurskas mielensä on tunnettu ympäri maata, hän on koko kansan suosima. Kansaan on hän tahtonut turvautua, sillä sinun aikeesi hänen suhteensa, suurherra, ovat luvattomat ja sotivat Allahin ja kansan tahtoa vastaan. Kertojatar ei ole mitään rikkonut. Tunnen hänet ja Allahin nimessä vannotan sinua, suurherra, päästämään hänet vapaasti palaamaan linnaansa.
Melik tuntui hetken miettivän. Sitten hän tiuskasi:
— Päätökseni on järkähtämätön. Teet viisaasti vanhus, jos et rupea minulle lakia laatimaan. Harmaa pääsi…
— Pääni on Allahin turvissa, ja Allah on sinuakin ylempi. Pelkää hänen vihaansa!
— Riittää! — kirkasi Melik polkien jalallaan lattiaan. — Parsi vietäköön täältä pois vankilaan, syvimpään ja kosteimpaan. Pois, pois!
Nyt ei Haoma enää voinut hillitä itseään. Hän kavahti pystyyn ja heitti syrjään orjan, joka koetti häntä estää. Hän oli suunniltaan epätoivosta ja vihasta ja hän huusi:
— En rukoile sinulta armoa, sinä Ahrimanin kätyri, sinä valapatto ja viattomuuden raiskaaja. Täytä tekosi ja riemuitse vähän aikaa voitostasi, mutta pelkää ja vapise julmuri-henkesi puolesta, sillä koston salama on pian iskevä valapattoiseen sydämeesi.
Hurja raivonpuuskaus valtasi uudelleen Melikin, ja hän huusi vihasta kähisevällä äänellä:
— Viekää hänet pois silmieni edestä. Vielä tänä yönä hän on soaistava!
Kun orjat alkoivat kuljettaa Haomaa ulos, heittäytyi Anahita permannolle heidän ja oven väliin ja huusi: