Sykomorin luo tultuaan, näkivät he todella läheisessä jyrkässä kallioseinässä aukon.
— Tuossa se on — virkkoi Sevare, ojentaen ruokakorin Haomalle, ja vetäytyen taikauskoisen pelon ilme kasvoissa sykomorin juurelle odottamaan.
Haoma otti korin ja lähestyi aukkoa. Se oli niin matala, että siitä täytyi puoleksi ryömien mennä sisälle, ja se päästi ainoastaan hämäräisen valon rotkoon. Kun Haoma kumartui tähän aukkoon, tunsi hän luolasta virtaavan vastaansa pahalle löyhkäävän ummehtuneen ilman, joka oli niin vastenmielinen, että hän ehdottomasti veti päänsä takaisin. Sykomorin runkoon nojautuva Sevare, joka jännityksellä oli seurannut Haoman kaikkia liikkeitä, käsitti tämän hänen peräytymisensä pelon aiheuttamaksi ja huusi herralleen:
— Lue rukous Avestasta, valtijaani poika, niin astut vaaratta tuohon kirottuun pesään!
Haoma rauhoitti häntä sanoen:
— Ole huoleti minun puolestani, Sevare. Ei tässä ole mitään vaaraa.
Sitten hän meni kyyrysissään sisälle luolaan. Kamala näky kohtasi hänet sen hämärässä. Kolme olentoa oli siinä seiniin kanteilla kiinnitettyinä. He olivat kalpeat ja laihtuneet. Varsinkin vanha Salfer oli laiha Ja kuihtunut kuin luuranko, ja hän loikoi enemmän ruumiin kuin elävän olennon kaltaisena mädänneillä oljilla. Hänen poikansa Arasta oli myös nääntyvän näköinen, joskohta hänen nuoret voimansa näyttivät hieman paremmin kestäneen tämän kurjan olopaikan riuduttavaa ilmaa. Laihtunut ja sairaan näköinen oli myös kookasvartaloinen Vohumeno, kolmas vangeista, vaikka tämä inhoittava luola ei ollut kyennyt kuihduttamaan hänen voimakkaita jäntereitään ja lihaksiaan. Heidän kahleensa olivat niin lyhyet, että he hädintuskin saattoivat paneutua pitkäkseen.
Kuultuaan outoja ääniä, olivat vangit kummastellen tähystäneet aukkoa. Haoman ilmestyttyä luolaan, loi vanha Salfer häneen syvälle kuoppiinsa vajonneet himmeät silmänsä ja kysyi heikolla vapisevalla äänellä:
— Onko jo loppuni hetki viimeinkin saapunut? Joko tulet minua syöksemään vapautukseni kuiluun?
Näin sanottuaan hän suurella vaivalla kohosi paljasten, laihojen käsivarsiensa nojaan puoleksi istuvaan asentoon, paremmin nähdäkseen outoa tulijaa.