— Olen ystävänne — virkkoi Haoma; tulen teitä lohduttamaan ja vapauttamaan.

Uskomattomalta tuntui tämä vangeista, ja vanha Salfer kysyi epäillen:

— Oletko Ahrimanin lähettämä henki, joka turhilla lupauksilla meitä ilkut? Vai näenkö unta? Vohumeno, Arasta, näenkö unta?

Syvällä miehekkäällä äänellä vastasi Vohumeno:

— Olet hereillä, Salfer, kuten myös me molemmat.

Haihduttaakseen heidän pitkällisen kärsimyksensä synnyttämän toivottoman epäilyksen, lisäsi Haoma:

En ole mikään henki, olen destur mobedin poika, Haoma. Maan hallitsija on julistanut vapauden parseille; minä koetan hankkia vapauden teillekin.

— Voitko vannoa Ormuzdin nimeen, ettet meitä petä — kysyi vielä
Salfer.

— Vannon Ormuzdin nimeen, että olen ystävänne, ja etten teitä petä.

Nyt vasta rupesi vankien epäluulo haihtumaan. Mutta heidän oli vielä vaikea käsittää ja uskoa tätä odottamatonta sanomaa huojennuksesta ja vapaudesta.