Gershasp, pelkäämättömän näköinen, laiha herbedi, joka istui ensi rivissä, nousi Haomaa vastustamaan:
— Suuret ovat tietosi pyhistä opeistamme, destur mobedin poika, ja elämäsi tiedetään myös nuhteettomaksi, mutta liian rohkeat ovat sanasi, ajattelemattomasti rupeat pyhän Avestamme säädöksiä arvostelemaan, ja kumoamaan. Varo Ormuzdin vihaa!
Hänen silmänsä säihkyivät intohimoisesti ja koko hänen ulkomuodostaan huomasi, että hänen sisällään riehui katkeran paheksumisen tunteet, joita hän vaan vaivoin hillitsi, asettamalla sanansa niin lievään muotoon kuin suinkin.
— Pyhää oppiamme en ajattelemattomasti arvostele — huomautti tämän johdosta Haoma; — olen päinvastoin tarkoin punninnut kaikkia oppimme kohtia. Mutta yhä enemmän on se vakaumukseni vahvistunut, että aikojen kuluessa Zoroasterin ilmoitettuun oppiin ihmiset ovat tehneet lisäyksensä. Ja se säädös, jonka nojalla vankeja kidutetaan, on varmaankin ihmisten järjetön lisäys.
— Missä ovat todistuksesi?… Millä todistat vakaumuksesi? — kuului monelta taholta herbedien sijoilta.
Iredsh, joka levottomana oli seurannut keskustelun saamaa käännettä, tahtoi saattaa asiat vähän toiselle tolalle virkkaen:
— Emme ole tulleet tänne kiistelemään Avestan opinkappaleista, emme siitä, mikä niihin aikojen kuluessa on lisätty. Tässä on kysymys poikkeustapauksesta, syvän kiitollisuutemme osoituksesta Ormuzdille. Onhan heimomme vuosisatoja kitunut maan valloittajan raskaan ikeen alla. Ormuzd on taistellut puolestamme ja viimein voittanut. Meille on harvinainen päivä, vapauden päivä, koittanut. Ainoastaan harvinaisella armonteolla saatamme Ormuzdin hyvyyttä ylistää.
— Destur mobed on oikeassa, sanoi vanha Gurase, joka oli Iredshin ystävä ja taipuvampi vapaampaan ajatuskantaan. — Tässä ei ole kysymyksessä Avestan opin muuttaminen ainaiseksi, vaan ainoastaan tilapäinen ja tavaton kunnianosoitus Ormuzdille. Luulenpa siis, että Ormuzd on pitävä otollisena vankien vapautuksen.
Mustapartainen Naotara rupesi tämän johdosta taas ahkerasti kuiskailemaan.
— Gurase on kaukaa vangitun Salferin sukua — kuului joku herbedeistä puoliääneen mutisevan.