— Siunatkoon Ormuzd moninkerroin sinua, parsien jalo vapauttaja!
— Vapauttajanne on Melik shaahi. Minä olen vaan hänen palvelijansa ja käskyjensä toimeenpanija. — Mutta käyhän patjalle lepäämään, sillä olet kaiketi väsynyt pitkän jalkamatkasi jälkeen.
Haoma noudatti nyt Hassanin kehoitusta.
— Miten jaksaa ystäväni, isäsi Iredsh? kysyi suurvisiiri. — Siitä on aikoja, kun hänet viimeksi näin.
— Hän on jo ijäkäs, mutta oli terve, kun muutama päivä sitten kävin kotiheimoni mailla. Hänen sydämensä on täynnä kiitollisuutta jalon tekosi vuoksi. Nyt saavat parsit taas vapaasti noudattaa tapojaan ja hoitaa uskoaan. Se on arvaamattoman suuri lahja.
— Eri kansan osien tyytyväisyys ja onni on valtakunnan paras tuki. — Olenpa muuten kuullut, että aiot muuttaa parsien uskoa. Mihin suuntaan nämät muutospyrintösi käyvät?
— En tahdo suorastaan muuttaa parsien uskoa, tahtoisin vaan puhdistaa sitä ja saattaa sen runsaampia hedelmiä tuottavaksi. Sillä ylen suuri on Ahrimanin voima, koska ihmiset veltosti edistävät Ormuzdin valtaa. Virkeäksi Ormuzdin taistelujoukoksi tahtoisin nostaa heimoni.
— Mutta oletko myöskin punninnut, kuinka vaaralliset kaikki taisteluliikkeet ovat näin avarassa ja eriaineksisessa valtakunnassa? Minun hiukseni ovat vaalenneet ponnistellessani levollisuuden ja rauhan aikaansaamiseksi. Ja sittenkin huomaan kuohuvan tyytymättömiä, joita tuntuu olevan mahdoton saattaa tyytyväisiksi.
— Tarkoitukseni ei ole levottomuuksien nostaminen ja rauhan siunausten hävittäminen. Tahdonpa kehoittaa heimoani taistelemaan vakaumuksen, virkeän innostuksen ja väsymättömän rakkauden aseilla. Tahdon vaan opettaa ihmisiä itsessään ja ympärillään vihaamaan ja vastustamaan pahaa, joka voimakkaana ja elinjuuria kalvavana näivetyttää luomakuntaa.
— Näitä aseitasi en moiti. Ne voivat, viisaasti käytettyinä, tuottaa hyviä voittoja. — Poikani kertoi minulle äsken, että olit ruvennut kertojattaren, Anahitan, tiedustelijaksi, ajaaksesi kurdilaispäällikön, Mervimin asiaa.