— Olen huomauttava hänelle yritykseen yhdistyneitä vaikeuksia ja vaaroja. Mutta luulen, ettei hän niitä säikähdä, sillä hän pitää tehtäväänsä pyhänä.
— Siitä hänen ei suinkaan tarvitsisi luopua. Viisaus ja varovaisuus vaatisi vaan yritystä hieman lykkäämään.
— Mutta vitkasteleva viisaus ja varovaisuus saattavat kuolettaa oikeuden. Mervim on jo niin kauan kärsinyt.
— Kas niin, minäkin olen samaa mieltä, että Kurdilaista on autettava. Tunnen vaan tarpeeksi Alamutin juonet, jonka vuoksi tahdoin miettimisaikaa, asiaa punnitakseni. Aionpa puolestani vielä kerran tarkoin tutkia Mervimin asiaa ja toimia omalla tahollani. — Sinulla näyttää olevan isäsi hehkuva toiminnaninto. Tunnen sen jo palavasta silmästäsi. — No niin, en tahdo nuorta intoasi jäähdyttää enkä ehkäistä. Voithan matkustaa läntisten parsien luo asiaa tiedustelemaan. Mutta älä anna esiintymisellesi siellä julkisuuden leimaa, vaan toimi enemmän hiljaisuudessa ja yksityisesti. Minä ryhdyn puolestani varokeinoihini. Ja voit hädän tullen luottaa apuuni.
— Suosiostasi ja avunlupauksestasi sinua sydämestäni kiitän, heimoni hyväntekijä!
Haoma älysi nyt, että hän jo sangen paljon oli vienyt aikaa ahkeralta suurvisiiriltä, ja teki lähtöä.
— Aiotko jalan palata rotkoasunnollesi? — kysyi vanhus Haoman noustua.
— Se on aikomukseni.
— Onpa siis tärkeätä, että annan sinulle pari tai kolme asestettua miestä sinua ulos kaupungista ja puoliväliin kotimatkaasi saattamaan. Sillä muuten väijyvät fidaaviparvet sinut korjaavat huostaansa. He näet pitävät tarkasti huolta kaikista, jotka minun luotani menevät pois. Heillä on vakoilijansa kaikkialla.
— Ormuzd on minua suojeleva, koska liikun hänen asioillaan. Luulenpa siis tarjoamaasi turvajoukkoa tarpeettomaksi.