— Päinvastoin se on välttämätön. Tänne tullessasi olit tuntematon ja pelkkä parsi. Täältä lähdettyäsi olet epäilemättä tunnettu niille väijyville joukoille, jotka vaanivat jokaista hyvien tekojen polulla vaeltavaa. Suostu siis tarjoumukseeni.
Näin sanottuaan Hassan Ibn Ali näpäytti hopealevyään. Hetken kuluttua tuli palvelija sisään, ja suurvisiiri virkkoi hänelle:
— Käske tänne viipymättä kolme vahvasti asestettua miestä. Aseensa he peittäkööt avaroihin vaippoihin, sillä heidän tulee lähteä turvasaattona kaupungista.
Palvelija katosi määräyksen saatuaan, eikä Haoman tarvinnut pitkään odottaa, ennenkuin nuo kolme saattajaa ilmestyivät. Kiitoksensa ja jäähyväisensä lausuttuaan suurvisiirille, poistui Haoma hänen työhuoneestaan, kulki turvajoukkonsa kanssa avaran odotussalin läpi ja alkoi astua saattajiensa osoittamaa kaitaa ja pitkää salakäytävää. Hyvän aikaa kuljettuaan kaikennäköisten käytävien, sokkeloiden, pienten pihojen ja puutarhojen kautta, saapui Haoma seuralaisineen pienelle lukitulle, muurissa sijaitsevalle portille. Tämän lukon aukaisi yksi vartijoista, ja seuraavassa tuokiossa olivat kaikki neljä Raghan läpi virtaavan leveän joen rannalla. Saattajat viittasivat Haomaa astumaan rannalla olevaan veneeseen, johon hänen jälkeensä nuo kolme turvasoturia myös astuivat. Vene lykättiin vesille, ja kaksi sotureista alkoi meloa sitä kaupungin pohjoiselle portille päin.
Venematkansa suoritettuaan, kuljettuaan basaarien ohi ja lopuksi jätettyään taakseen Raghan pohjoisen portin, suuntasivat nämät neljä miestä kulkunsa vuorikoskea kohti. Hämärä rupesi jo laskeumaan maille, kun Haoman asuinpaikan kalliot ja sirolatvaiset sypressit jo läheltä näkyivät. Silloin pysähtyi Haoma ja sanoi kääntyen pienen turvajoukkonsa puoleen:
— Nyt, ystäväni, en enää tarvitse saattoanne. Sillä muutaman kivenheiton päässä on asuntoni.
Hän erosi heistä rientäen rotkoasuntoonsa.
SEITSEMÄS LUKU.
Turkan Chatun, joka pitkät ajat oli haaremissa nauttinut shaahin lempipuolison kunnia-arvoa, oli jo joku aika sitten menettänyt sen ja ollut pakoitettu muuttamaan pois erityisestä shaahin omien asuinhuoneiden läheisyydessä sijaitsevasta haaremirakennuksesta. Kerrottiin Melikin tällä haavaa olevan vallan ilman erityistä lemmikki-kaunotarta, sillä eräs arapialainen tyttö, jonka hän kerran matkoillaan oli itselleen katsonut ja hoviinsa tuonut, oli lyhyen aikaa hovissa oleskeltuaan kuollut — Turkan Chatunin myrkyttämänä, — kuten kuiskailtiin.
Turkan Chatunin arvo ja vaikutusvalta ei siltä ollut vallan vähäiseksi supistunut, sillä hän oli lahjoittanut Melik shaahille pojan, Machmudin; ja koska Machmud myös saattoi tulla kysymykseen, Melikin vallanperijää määrättäessä, oli luonnollista, että Turkan Chatunilla syrjäisempäänkin asemaan jouduttuaan oli muhkeammat olot kuin muilla haaremin naisilla.